Pirkko Lahti: Uhkaileva hallinto

13.12.2020

Pirkko Lahti
Pirkko Lahti

Olemme jo ehtineet tottua presidentti Trumpin uhkailuihin, milloin minnekin suuntaan. Hän loi uutta kulttuuria politiikkaan ja jäänee siitä aikalaisten muistiin. Hän itse arvostanee luomaansa perintöä maailman politiikkaan!

Tarttuuko uhkaileva käytös. Jotain tällaista olen havainnut täällä arkisessa elämässämme. Ymmärrän hallinnon paineet, mutta en ymmärrä tapaa, jolla meitä kansalaisia kohdellaan. Puhun nyt valtioyksiköiden ja kuntatason uhkailusta.  

Esimerkit ovat vanhuspolitiikasta. Vanhus odottaa laitospaikkaa, jonka saamisen nopeudesta ei ole mitään tietoa. Omaisille kerrotaan noin kahden kolmen kuukauden jonoista. Paikka voi silti tulla ykskaks. Iloinen soittoääni kertoo: ”Nyt on pitkäaikaishoidon paikka löytynyt. Muutto päivän päästä.” Kun sitten kyselet, voisiko paikan nähdä, niin sopikaa sen paikan kanssa ja sitten se uhkaus” mutta, jos ette ota paikkaa, siirrytte jonon hännille.”

Aluehallintovirasto pyytää lähes aina lisäpapereita eri hakemuksiin ja aikaa niiden tuottamiseen on pari viikkoa.  Aluehallintoviraston päätös voi sitten kestää 2-3 kuukautta.

THL kerää vanhusten koronasta selviytymistietoja. Yrittäjänä sinut on voitu valita täyttämään heille joitakin seurantatietoja ja aikaa annetaan ”pari päivää." Yksittäisenä yrittäjänä sinun on tietenkin tehtävä normaalityösi ja öisin täytettävä viraston vaatimia papereita. Kenties olisi vielä haastateltava vanhuksiakin.! Viranomainen ei näissä yhteyksissä edes huomaa, että on juhlapyhiäkin tulossa! Kirjelmä on laadittu fataalityylisesti: tiedot vaaditaan tiettyyn päivään mennessä, mutta vastaamisesi on ”vapaaehtoista”.

Seurantatiedot tulevat kuukausien päästä käyttöösi. Lisäksi voinee päivitellä, onko näistä seurantatiedoista yksittäisissä tilanteissa mitään hyötyä. Virastolle voi olla keskiarvotietoa tai ns. valvontatetoa.

Puhumme sopimusyhteiskunnasta, joka ei ole totta. Meillä on lukuisia sopimuksia, joita valtaa pitävä osapuoli -on se sitten kunta, aluevirasto, THL, pankki tai sähkölaitos tms.- muuttelevat tai asettavat sääntöjä. Saat parhaassa tapauksessa ota tai jätä kirjelmän tai uhkauksen, jossa selviää velvoitteesi. Jos et tyydy päätökseemme, lähde tai jos et hyväksy uutta linjaamme, lähde tai sinut muistetaan ” kapinoitsijana.”

Sanelupolitiikka uhkailuineen loukkaa moraalisesti. Uhkailu herättää epävarmuutta ja tunnetta tyrmätyksi tulemisesta. Kansalaiselle ns. sopimuskuultrissa jää pääosin vain alistuneen hyväksyjän rooli. Kertomistani esimerkeistä ei voi tehdä yleistystä, mutta sama kokemus tulee nykyään vastaan vähän kaikkialla. Toki on vielä astetta pahempiakin tilanteita: ei edes aseteta uhkausta, vaan toimitaan. Pandemian varjossa voi tapahtua vaikka mitä- hiljaisuudessa.

Harras toiveeni: Voisivatko viranomaiset edes miettiä kirjelmiensä tai puhelujensa sävyä ja ehkä annettuja aikataulujakin! Sekin jo auttaisi!