Kari Salmi: Onko Suomessakin käyttäytyminen muuttumassa?

17.1.2021

Kari Salmi
Kari Salmi

Yhdysvaltoja on aina pidetty vapauden ja demokratian johtavana maana, vaikka on hyvin tiedetty myös rotuongelmista, eriarvoisuudesta ja vähemmistöjen oikeuksien polkemisesta. Myös maan sisäisen ilmapiirin jakautumisesta on puhuttu, mutta presidentti Donald Trumpin kaudella tilanne on tulehtunut pahasti. Eräänlainen huipentuma nähtiin Loppiaisena, kun väkijoukko ilmeisen yllytettynä ja suunnitellusti hyökkäsi Parlamenttirakennukseen juuri kun siellä oltiin vahvistamassa marraskuussa pidettyjen presidentinvaalien tulosta. Hyökkäys vaati viisi kuolonuhria ja aiheutti melkoisen sekasorron ja sotkun. Se oli myös raju isku Yhdysvaltojen demokratian pyhää instituutiota kohtaan. Ilmapiiriin ja mielipiteisiin on vaikuttaneet myös vahvat tahot, mitkä ylläpitävät erilaisia salaliittoteorioita, kuten QAnon ja monet rotuun, aseisiin, uskontoon ja uskomuksiin liittyvät liikkeet.  

Viimeisten mielipidetiedustelujen perusteella on maan äänestäjäkunta todella jakautunut.  Valtaosa demokraattien kannattajista on Trumpin erottamisen kannalla ja haluavat samalla päättää, ettei hän voi olla enää ehdokas. Suunnilleen sama määrä republikaanien kannattajista taas vastustaa tätä. Kun 74 miljoonaa äänioikeutettua kuitenkin äänesti Trumpia (81 miljoonaa Bidenia), ovat myös useimmat edustajahuoneen republikaanijäsenistä vaikeassa tilanteessa: voidaanko Trump hylätä ja löytää republikaaneille uusi johtaja.. Bidenilla ei tule olemaan helppoa!

Miten meillä Suomessa? Äänestäjäkunnan jakautumista Yhdysvaltojen tapaan ei – ainakaan vielä - ole, eikä toivottavasti tulekaan. Viimeisimmässä YLE:n gallupissa osoitettiin eniten kannatusta päähallituspuolueelle ja pääoppositiopuolueelle. Samalla hallituspuolueiden ja oppositiopuolueiden yhteenlaskettu kannatus, verrattuna aikaisempiin mielipidetiedusteluihin, oli pysynyt tasaisena. Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja tulkitsi tätä niin, että suomalaiset hahmottaisivat politiikkaa nyt yhä enemmän blokkipolitiikan suuntaan.  En haluaisi kuitenkaan vetää tästä ihan tulevaisuutta ohjaavaa johtopäätöstä. Pidän nykyistä hallitusta Sanna Marinin johdolla oikein hyvänä, mutta en lähtisi siitä, että olisi syntynyt jotenkin vakiintunut blokkiasetelma. Selvyydeksi totean, että minun maailmaani ei – ainakaan nyt - mahdu se, että SDP olisi Perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa. 

Viime eduskuntavaaleissa Perussuomalaisten ehdokkaana ollut vihjaili äskettäin blogissaan vaalivilpin mahdollisuudesta kunnallisvaaleissa. Hän kysyy: ”Mitä itse tekisin, jos olisin täysin häpeämätön punavihreä vallankaappaaja? Väärentäisin tietysti vaalit”. Hän väittää, että viime eduskuntavaaleissa häneltä vietiin väärentämällä ääniä. Perussuomalasten puoluesihteeri irtisanoutuu tästä ja se on hyvä. On kuitenkin tärkeää pitää huoli, ettei vaalivilppilietsontaa aleta Suomessakin kylvää! Vapaat ja lailliset vaalit ovat suomalaisen demokratian kulmakivi ja siksi vaalivilppi onkin kaikilla tavoin vastenmielisimpiä rikoksia eikä sitä juurikaan koskaan ole esiintynyt. Olin nuorena juristina keskusvaalilautakunnan sihteerinä ja siinä ominaisuudessa esittelin ns. epäselvät äänestysliput (huonosti tehty numero, asiaton piirros jne.) lautakunnalle, joka teki keskustelun jälkeen yksimielisen päätöksen hylätäänkö vai hyväksytäänkö äänestyslippu. Vaalin jälkeen valitettiin siitä, että äänestyslippuja olisi tarkoituksella tulkittu erään puolueen vahingoksi. Valitus hylättiin ja keskusvaalilautakunnan päätös vahvistettiin. Muistan tämän erityisesti siksi, että harvoin olen elämäni aikana ollut niin loukkaantunut kuin tuolloin, kun väitettiin tehdyn vaalivilppiä!

Suomessakin keskustelutapa on aika ajoin suorastaan karmeaa. Tämän totesi jo vuosi sitten esimerkiksi kokenut Seppo Kääriäinen. Sosiaalisessa mediassa voi vallan kasvottomasti ja estottomasti esittää omaa tarkoitushakuisuuttaan. Iltapäivien juttuihin liittyvät ns. kommentit ovat usein suorastaan käsittämättömiä tyyliltään. Sananvapaudeksi koetaan se, että kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa ja kenestä hyvänsä. Sanavapaus on oleellinen perusoikeus, mutta se luo samalla myös velvollisuuden käyttää sitä oikein. Sosiaalinen media ei onneksi edusta läheskään koko väestöä ja eivätkä tietenkään kaikki siellä esiinny huonosti. Minusta oli hienoa, että puheenjohtajamme Sanna Marin viime viikolla julkisesti pyysi anteeksi Juha Sipilää koskenutta taannoista twiittiään. Se on erinomainen esimerkki myös muille korjata tyyliä. Samalla hän otti esille sen, ettei päättäjän vastuu rajoitu vain politiikan perinteisille areenoille. 

Viime viikonloppuna Antti Rinne totesi väkivallantekojen olevan mahdollisia Suomessakin. Häntä jo ehdittiin joillain taholla arvostellakin tästä lausumasta, mutta entiseen pääministeriin Juha Sipilään kohdistunut töniminen havahdutti kaikki todellisen uhan ja teon eteen. Sellaista tekoa ei pidä sietää. Muitakin tapauksia on ollut.

Salaliittoteorioiden levittämistä tapahtuu myös Suomessa. Viime syyskuun alussa osuin itsekin kävelemään Eduskuntatalon editse, kun QAnon-tunnuksilla osoitettiin mieltä EU:sta eroamisen, Fixitin, puolesta. Portailla oli kuuntelemassa ja puhumassa muutama Perussuomalaisten kansanedustaja. ”Liikkeeseen” kuuluu koronavilkkusovelluksen vastustamista, koska se kuulemma on ysi keino viranomaisten seurata kunnon kansalaisia, koronapandemian pitämistä kansainvälisenä huijauksena, rokotuksen vastustamista ja muutoin vain vastustetaan ”systeemin tai eliitin edustajia”. Suomessa on poliittisia voimia, jotka hakevat pikavoittoja vastakkainasettelusta ja jakolinjojen pystyttämisestä. Ne pyrkivät jakamaan ihmiset meihin ja heihin. Uskoa demokraattiseen prosessiin rapautetaan mm. puhumalla vaaleista valituista poliitikoista kansasta vieraantuneena eliittinä. 

Muutaman kuukauden päästä on kunnallisvaalit.  Ilmapiiri on monella tavalla toisenlainen kuin edellisissä vaaleissa – eikä pelkästään koronasta johtuen: Perussuomalaiset saa mielipidetiedustelujen mukaan suurimman kannatuksen, Kokoomuksessa kipuillaan epäonnistuneesta oppositiopolitiikasta ja linjauksesta tai linjattomuudesta Perussuomalaisiin, Keskustan kannatusluvut ovat vieläkin alhaalla. Keskusteluilmapiiri on kovaa ja ehkä vielä kovenee.  SDP lähtee vaaleihin pääministeripuolueena ja on varmasti monenlaisen kovan arvostelun, väitteiden, jopa valheiden kohteena. On tärkeää, että omat joukot pitävät pään kylmänä mutta sydämen lämpimänä. Hyvällä mielellä, omilla asioilla ja ratkaisuilla SDP pärjää varmasti. Pelkällä syyttelyllä ei pärjää. Olen ollut 50 vuotta SDP:n jäsen ja mukana nousuissa ja laskuissa, mutta nyt näyttää hyvälle! Mutta, aina se vaatii myös työtä!