Pekka Myllyniemi: Vanhempieni muistolle

31.1.2021

Pekka Myllyniemi
Pekka Myllyniemi

Isäni Vilho Adolf Myllyniemi oli syntynyt Etelä-Pohjanmaalla Karijoella 21.9.1909. Hän oli sotilas, tykkimies ja viestimies. Suoritettuaan varusmiespalveluksen Hämeenlinnassa hän jäi vakinaiseen palvelukseen Jääkäritykistörykmenttiin vuonna 1932 ja siirtyi vuonna 1936 Suojeluskuntajärjestön palvelukseen sotilasohjaajana Poriin Satakunnan sk-piiriin, jolloin allekirjoittanut oli yhden vuoden ikäinen. Äitini Alli Elisabet os. Tevanen oli syntynyt Hämeenlinnassa 12.12.1916. Hän tapasi isäni Vilho Adolfin Hämeenlinnassa, jonne tämä oli tullut suorittamaan varusmiepalvelustaan ja jäi sen jälkeen vakinaiseen palvelukseen, Avioliiton he solmivat 15.12.1934.

Parhaina miehuusvuosinaan isäni puolusti itsenäistä Suomea Talvisodassa, Jatkosodassa ja Lapin sodassa. 

Talvisotaan isäni osallistui kt-patterin vääpelinä KTR 14:ssa Tolvajärven-Ägläjärven-Aittojoen taisteluihin. Talvisodan jälkeen hänet komennettiin RUK:uun, jonka jälkeen hän jatkoi upseerin virassa Porin sk-piirissä. Jatkosotaan hän osallistui patteriston viestiupseerina KTR 12:ssa hyökkäysvaiheessa Karjalan kannaksella sekä vuoden 1944 torjuntataisteluihin myös tykistöryhmän viestiupseerina Sirkiässä-VT-linjalla, Rautu-Kiviniemessä, Äyräpäässä ja Vuosalmella. Lapin sodassa hän osallistui Palojoensuun ja Kaaresuannon taisteluihin.

Rauhan palattua isäni palveli toimistoupseerina Porin sotilaspiirin esikunnassa 1945 ja 1946-1952, viestiupseerina KTR 2:ssa 1952-54, äänimittauspatterin päällikkönä Mittauspatteristossa 1954-1956 sekä toimistoupseerina Porin sotilaspiirin esikunnassa 1956-1959. Puolustusvoimissa hän suoritti menestyksekkäästi kurssinsa aina tutkakurssia ja viestialan kapteenikurssia myöten. Erityisesti matematiikka oli hänen kiinnostuksensa kohde.

Vuonna 1959 hän erosi kapteenina vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi Kankaanpään Puhelin Oy:n toimitusjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti kymmenen vuotta.

Lapsia perheeseen syntyi kuusi vuosina 1935 – 1946. Vanhimpana lapsena tämän kirjoittaja syntyi vuonna 1935 Hämeenlinnassa, josta perhe muutti isän työn mukana Poriin. Lapset muodostivat omat perheensä vuosina 1959 – 70. Perheemme jäsenet haluavat kuvailla Vilho Myllyniemeä lempeäksi, kannustavaksi ja kiinnostuneeksi jälkipolviensa elämästä. Hän oli aviomiehenä, isänä, vaarina ja isovaarina kunnioitettu suurperheen isä.

Pääasiallinen kasvatus tapahtui Porissa oloaikana 1936 – 1959. Siellä perhe asui Porin kaupungin keskustassa puutalokorttelissa kahden huoneen ja keittiön noin 50 neliön asunnossa.

Hyvän kuvan äidistäni kasvattajana antavat seuraavat sisarusteni kuvaukset:

  • Äitimme on aina ollut kotimme ehdoton sydän ja sielu. Hän kasvatti meitä lujasti mutta lämpimästi.Elämä perheessä käsitti neuvomista, opettamista, elämän arvojen kunnioittamista, taitavaa valmentamista kaiken aikaa..
  • Äidin kasvatustapa oli äärimmäisen rauhallista ja kädestä pitäen opettavaa. Hyvät tavat ja muiden, etenkin vanhojen ihmisten huomioon ottaminen, oli äidille hyvin tärkeä asia.
  • Äiti loi kodin hengen. Kotona oli lämmin, turvallinen ilmapiiri. Äiti oli erittäin hyvä kuuntelija. Äiti ei puhunut toisista ihmisistä pahaa, ei juoruillut, ei riidellyt
  • Äidillä ja isällä on kummallakin ollut oma tärkeä roolinsa turvallisen perhe-elämän rakentajana.
  • Isä oli vaativa ja ankara, äiti taas lapsen sielunelämää ymmärtävä ja äärimmäisen kärsivällinen. 
  • Mieleenpainuva piirre kodin hengestä oli se, että toisista ihmisistä ei milloinkaan puhuttu pahaa, ei ystävistä, ei naapureista, ei kenestäkään, ketään ei manattu.
  • Perheen taloudellinen tilanne oli tiukka, mutta niinhän se oli sotien jälkeen kaikilla muillakin.

Turvallisesta kodista käsin lapsilla on ollut mahdollisuudet koulunkäyntiin ja erilaisiin harrastustoimintoihin. Kodin hyvä henki on seurannut lapsia, heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan, josta osoituksena muun ohella on jatkuva vuorovaikutus koko Myllyniemen suuren perheyhteisön kesken.

Omalta osaltani kirjoitin ylioppilaskirjoitukset vuonna 1954 ja suoritin varusmiespalveluksen Niinisalossa ja Reserviupseerikoulussa. Vuosina 1955 – 1957 minulla oli mahdollisuus suorittaa Kadettikoulu ja oman toiveeni mukaisesti aloittaa aktiiviupseerinura Lappeenrannassa Karjalan Tykistörykmentissä kesällä 1957.

Syksyllä 1957 järjestetyssä rykmentin alokasjuhlassa minulle kouluttajana muodostui onnellinen tilaisuus tutustua tulevaan vaimooni Marja-Liisaan. Vihkiminen tapahtui Lappeenrannassa Juhannuksena 1959. Meidän perehyhteisömme alkoi vahvistua Lappeenrannassa vanhimman lapsemme Liisa Marjatan syntyessä 5.2.1960 ja jatkui Haminassa poikamme Heikki Juhanin syntyessä 25.4.1961, Marja Ilsen syntyessä myös Haminassa 22.8.1964 ja Lulu Johannan syntyessä Lohjalla19.6.1972. Vuonna 1964 syyskesällä muutimme Lohjalle, joka siitä lähtien on muodostunut keskeiseksi asuinpaikaksi. Lapsenlapsia perheyhteisöömme on syntynyt yhdeksän.

Isäni menehtyi huhtikuun 20. päivänä vuonna 2000 ja äitini helmikuun 28. päivänä vuonna 2008. Heidät on siunattu Hämeenlinnan Ahveniston hautaasmaahan.