Annakati Mattila: Populistista kyytiä

28.2.2021

Annakati Mattila
Annakati Mattila

Kaikki hyvät voimat varjelkoot meitä suomalaisia hallitukselta, jossa oikeistopopulistit pääsevät määräävään asemaan. Sen saavuttaakseen heillä ei edes tarvitse olla hallituksessa enemmistöä, vaan muutama ministeripaikka riittää. Röyhkeys ja kovaan ääneen huutaminen pitävät huolen siitä, että oma asia pysyy esillä. 

Varoittavaa esimerkkiä ei tarvitse lähteä kovin kaukaa hakemaan. Tallinnan Toompeanmäellä, vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Suomen etelärajalta oikeistopopulistinen Ekre määritteli lähes parin vuoden ajan Viron poliittisen agendan, vaikka pääministerin tuolilla istui Keskustan Jüri Ratas. Ekren ministerit olivat Rataksen hallituksen aikavarkaita, jotka ajoivat äänekkäästi pelkästään omia tavoitteitaan silloinkin, kun hallituksen olisi pitänyt seistä yhtenä miehenä hoitamassa koko kansakuntaa ravistelevaa kriisiä. Erityisen hyvin tämä tuli ilmi, kun korona alkoi Virossa levitä vauhdilla. Vaikeutuvasta koronatilanteesta huolimatta Ekren mielestä kiireellisintä oli avioliittolainsäädännön muuttaminen, koska se oli puolueen vaalitavoitteiden kärkiasia.  

Kevään 2019 parlamentin eli riigikogun vaaleissa oikeistolainen Reformi kasvatti kannatustaan ja sai noin 29 prosenttia äänistä, mutteivät vaalit tuolloisella pääministeripuolue Keskustallakaan ihan penkin alle menneet. Vajaan parin prosenttiyksikön tappiosta huolimatta se sai 23 prosenttia äänistä. Vaalien ehdoton voittaja oli kuitenkin Ekre, joka kasvatti äänipottiaan peräti kahdeksalla prosenttiyksiköllä ja sai riigikoguun 19 edustajaa aiemman seitsemän sijasta. Näiden kolmen puolueen lisäksi edustuksensa 101-jäseniseen riigikoguun saivat oikeistolainen Isamaa ja SDE eli sosialidemokraatit. 

Ennen kevään 2019 vaaleja yksi puolue toisensa perään oli ilmoittanut, ettei hallitusyhteistyö Ekren kanssa tule kysymykseen. Mutta kuinkas sitten kävikään? Riigikogun suurimmat puolueet eli Reformi ja Keskusta olisivat halutessaan voineet muodostaa enemmistöhallituksen, jolla olisi ollut takanaan 60 riigikogun jäsentä. Tällä kokoonpanolla hallitusta ei kuitenkaan pystytty synnyttämään. Syynä siihen niin kansan kuin virolaisjournalistienkin mukaan oli, ettei Jüri Ratas suostunut luopumaan syksystä 2016 asti hallitsemastaan pääministerin tuolista, vaan piti siitä kynsin hampain kiinni. Jos Reformi ja keskusta olisivat lyöneet hynttyyt yhteen, pääministerin virka oli automaattisesti langennut suurimmalle puolueelle eli Reformin Kaja Kallakselle. Valtansa säilyttääkseen Ratakselle ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin etsiä hallituskumppaneita muualta kuin Reformista. Keskusta pääsikin yhteisymmärrykseen oikeistopopulistisen Ekren ja oikeistolaisen Isamaan kanssa ja ministeripaikat jaettiin näiden kolmen puolueen kesken. Näiden puolueiden liittoa pidettiin heti alkuun epäpyhänä allianssina, sillä Viron poliittisella kartalla Ekre ja Keskusta ovat kuta kuinkin ääripäissä. 

Ministeripaikat jaettiin tasan, ja niin Jüri Rataksen toinen hallitus ryhtyi työhön. Ensimmäinen Ekreen liittyvä skandaali puhkesi jo samana päivänä, kun uusi hallitus vannoi virkavalansa. Ekre halusi it-  ja ulkomaankauppaministeriksi miehen, jota oli syytetty perheväkivallasta. Hänen ministerinuransa jäi muutamaan päivään, mutta kesken jäi monen muunkin ekreläisen ministerin hallituskausi. Vajaan kahden vuoden aikana Ekren viiden hengen ministeriryhmässä ehdittiin tehdä jopa kuusi vaihdosta. 

 Ekrelle ja sen nokkamiehille on tyypillistä, että otsikoissa pysyäkseen he päästelevät suustaan mitä arveluttavimpia väitteitä ja mielipiteitä. Me suomalaiset muistamme varmasti niistä parhaiten sen, kun Ekren silloinen puheenjohtaja ja sisäministeri Mart Helme nimitti pääministeri Sanna Marinia kassatyttöseksi.

Ekren ja kotimaisten persujemme johtohenkilöiden puheet ja käytöstavat muistuttavat tässä suhteessa kovasti toisiaan. Ilmoille heitellään kovia väitteitä, mutta vastuuta omista sanomisista ei olla valmiita ottamaan. Kun oikeistopopulistipomon suusta ponnahtaa sammakko, vika on poikkeuksetta kuulijassa, joka on tahallaan ymmärtänyt puheet väärin. Tavanomaista molempien puolueiden johtohenkilöille on myös se, etteivät anteeksipyynnöt tai asiattomien ja loukkaavien väitteiden perumiset kuulu heidän työkalupakkiinsa. 

Rataksen kakkoshallituksen alkutaipaleella muiden hallituspuolueiden edustajat yrittävät todistella itselleen ja erityisesti tyrmistyneille kansalaisille, että Ekren särmät hioutuvat  ja puheet tasaantuvat hallituskauden edetessä, mutta toisin kävi. Varsinkin puoluetta johtava kaksikko eli isä ja poika Helme saivat aikaan myrskyn toisensa jälkeen. Anteeksipyynnöt ja skandaalien selvittelyt jäivät poikkeuksetta keskustalaisen pääministerin huoleksi. Ratas sai selvittää ja sovitella Ekren ministerien sanomisia lähes joka viikko. Pääministerin Ekren ministerien puolesta esittämät anteeksipyynnöt johtivat välillä noloihin ja hupaisiinkin tapahtumiin. 

Viime lokakuussa Rataksen hallitus oli jälleen myrskyn silmässä, kun sisäministeri Mart Helme (Ekre) kehotti saksalaismedian haastattelussa Virossa asuvia homoja juoksemaan Ruotsiin. Monet virolaismediat povasivat jo tuolloin hallituksen kaatumista, mutta Ratas onnistui jälleen kerran pitämään hallituksensa pystyssä. Tuulisen viikon päätteeksi Ratas lähetti valtiovarainministerinä toimineelle Ekren puheenjohtaja Martin Helmelle komean kakun, jottei kriittisestä viikosta ”jäisi paha maku suuhun”. Kakku-uutinen ei jäänyt vaille vastareaktiota, vaan seuraavalla viikolla nähtiin Toompealla omalaatuinen mielenosoitus. Kansalaiset nimittäin lähettivät sata sateenkaaren värein koristeltua kakkua pääministerille, joka sai kakkulahjastaan kansan keskuudessa lempinimen Tordi-Jüri eli Kakku-Jüri.

Kun Jüri Ratas sitten ennen tammikuun puoltaväliä ilmoitti eroavansa pääministerin paikalta, virallisena syynä oli hänen johtamansa Keskustan sekaantuminen korruptioskandaaliin. Korostettakoon, ettei Ratas itse ole missään vaiheessa ollut jutussa epäiltynä. Juuri tähän seikkaan vedoten Ekre esitti jatkoa samalla hallituskoalitiolla uuden keskustalaisen pääministerin johdolla. Ratas vastasi tähän ehdotukseen kuitenkin jyrkästi ei ja hajotti hallituksensa. 

Tiiviisti politiikkaa seuraava virolainen ystäväni sanoo, ettei eronäytelmässä kaikki ole sitä, miltä näyttää. Tietysti voi ihmetellä, miksi useamman kuukauden käynnissä olleet korruptiotutkimukset valmistuivat juuri samaan aikaan, kun riigikogun päätettäväksi oli tulossa Ekren lempilapsi eli avioliittolain muuttamista koskevan kansanäänestyksen järjestäminen. Lakiesitystä ajettiin väen väkisin eteenpäin, vaikka opposition tekemien tuhansien muutosesitysten käsittely riigikogun perustuslakikomissiossa oli ollut vähintäänkin sekavaa ja eräiden väitteiden mukaan jopa lainvastaista. Monen mielestä suojelupoliisin Keskustapuoleelle esittämät korruptiosyytökset tarjosivat Jüri Ratakselle ”kunniallisen” ulospääsyn kestämättömäksi muodostuneesta hallitusyhteistyöstä Ekren kanssa.

Uusi Reformin ja Keskustan yhteinen hallitus syntyi ripeästi. Monissa keskeisissä kysymyksissä hallituskumppaneiden näkemykset eroavat paljonkin toisistaan, mutta hallitussopimusta tehtäessä erimielisyydet päätettiin poikkeuksellisen tilanteen vuoksi lakaista ainakin toistaiseksi maton alle. Viron ja sen kansalaisten kannalta ratkaiseva kysymys on sama kuin Suomessa. Kaja Kallaksen hallituksen onnistumista mitataan sillä, kuinka hyvin se pystyy suitsimaan hallitsemattomaksi äityneen tautitilanteen ja lieventämään koronakriisin yhteiskunnalle aiheuttamia ongelmia.