Matti Louekoski: Nyt on aihetta ihmettelyyn

4.4.2021

Matti Louekoski
Matti Louekoski

Korona-epidemian puhkeaminen ja sen nopea leviäminen sai ajattelemaan, että tämä vitsaus on sen laatuinen, ettei sillä varmaankaan käydä poliittisia pelejä. Taudin voittaminen vaatii yhteistä kansallista ja kansainvälistäkin ponnistus. Ongelma on hoidettava terveyden- ja sairaanhoidon parasta asiantuntemusta kärkenä ja riittävän järeitä rajoitus- ym. toimia käyttäen, mieluiten enneaikaisesti kuin myöhässä. Nyt on kuitenkin aihetta ihmettelyyn.

Kun nelivuotias pojanpoikani aikanaan näki tai koki jotakin erikoista, hänellä oli tarve kertoa se heti – jos mahdollista – vaarille. Raporttiin liittyi aina kummallisen kokemuksen taivastelu ” kyllä mä sitä ihmettelin ja olisit sinäkin vaari ihmetellyt”. Usein vastaukseni oli, etten minä enää juuri mitään ihmettele, kun olen niin paljon nähnyt. Poika pysyi kannassaan, ”kyllä sinä olisit varmaan ihmetellyt”. Sitten ihmeteltiin yhdessä.

Korona-kriisin alkuvaiheessa, ensi säikähdyksen jälkeen esiintyi lukuisasti ennustajia, kuinka meille suomalaisille nyt käy, uusi kokematon hallitus ja kaikkea. Eräs monissa asioissa esiintyvä yleistietäjä Osmo Soininvaara vertaili Suomen ja Ruotsin toimintasuunnitelmia ja päätyi Suomen kannalta murskaavaan johtopäätökseen: Ruotsissa säilytetään elämisen ehdot ennallaan, laumasuoja hoitaa terveyspuolen ja talous säästyy romahdukselta. Suomessa saadaan aikaan sekasortoa, tautia ei saada kuriin ja talous raunioituu..

Nyt vuotta myöhemmin voi vain todeta, että tuskin mikään ennuste olisi voinut mennä enemmän pieleen. Otan esille vain tautiin kuolleiden lukumäärän. Meillä menetykset n. 820 ja Ruotsissa n. 14.000. Talouden menetykset suurin piirtein samaa tasoa. Nyt sitten vuoden kuluttua ja tartuntamäärien ollessa Ruotsissa edelleen huipussaan, suljetaan rajoja. Pohjoismaisen yhteistyön vahingoittamisesta ei sanaakaan.

Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajille eivät kelvanneet lääketieteelliseen huippuasiantuntemuksen perustuneet liikkumisen ja yhteydenpidon rajoitustoimet. Lähinnä kai poppamiehen taidoilla esiintynyt pormestari Vapaavuori tyrmäsi mm. koulujen etäopetusohjeistuksen. Railakkaan esiintymisen jälkeen meni vain muutama päivä, kun oli pakko tehdä täyskäännös. Tartuntaluvut opettivat.

N. kuukausi sitten Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus julisti näyttävästi Viron olevan kulttuurin ystäville suorastaan paratiisi. Siellä ovat teatterit toiminnassa ja näyttelyt avoinna yleisölle. Ei niuhoteta kieltojen ja rajoitusten kanssa niin kuin meillä täällä Suomenlahden pohjoisrannalla. Nyt paratiisista ei puhuta. Taudin torjunnan laiminlyönnit näkyvät tartuntaluvuissa: Viro n. 1.360, Euroopan korkein, ja Suomi n. 160 viimeisten 14 päivän aikana. 

Suomessa väestön rokotusvauhti on hyvää eurooppalaista tasoa. Riskiryhmiin kuuluvat on pääosin rokotettu ja muun väestön rokottaminen etenee aikanaan laaditun suunnitelman mukaan. Ajan myötä on entistä selvemmin tullut esiin sairastumisriskin alueellisia eroja. Suurimmassa vaarassa ovat pääkaupunkiseudun ja Turun alueen asukkaat. Monissa osissa maata sairastumisriski on varsin vähäinen.

Keskustelu rokotusohjelman uudelleen kohdentamisesta on saanut merkillisiä sävyjä. Terveysviranomaiset haluaisivat lisätä rokottamistahtia vaarallisimmilla alueilla, mutta se ei tunnut sopivan läheskään kaikille. Luulisi johtopäätöksen olevan selkeä ja helppo. Siirretään painopistettä sinne, missä tartuntariski on suurin. Mutta eihän se niin vain käy, ”mitäs ovat tuppautuneet sinne Helsinkiin, hoitakoot itse asiansa omilla lääkkeillään”. Eräiden riskiryhmiin kuuluvien vakavan sairastumisen vaara on kuitenkin 30-kertainen pääkaupunkiseudulla monien maakuntien asukkaisiin verrattuna. Se ei tunnu mitään painavan.

Eduskunnan perutuslakivaliokunnan rooli on noussut uuteen arvoon hallituksen korona-toimien tutkinnassa. Taudin leviäminen tulisi pysäyttää nopeasti ja tehokkaasti kansalaisten henkilökohtaisiin oikeuksiin ja vapauksiin puuttumatta. Asiantuntijatahoilla kiistellään ehdotettujen toimenpiteiden ”välttämättömyydestä” ja onko jokin taudin leviämisen estämiseen tähtäävä päätös suositus vai suoranainen kielto. Minua on pitemmän aikaa kiusannut oman henkilökohtaisen terveyteni suoja. Lain mukaan minulla on oikeus terveelliseen elinympäristöön. Tuleeko se turvatuksi, jos naapureideni liikkeitä ja toilailuja ei heidän vapauksiensa suojelun vuoksi saa rajoittaa. Mieleeni on herännyt vakava epäilys, mahtavatko nämä eri suuntiin vaikuttavat oikeudet nyt olla riittävästi tasapainossa.

Nykyisen opposition huoli näyttää olevan, ettei se ainakaan vielä ole keksinyt syytä, miksi koko korona-epidemian laajentumista ei voida selittää hallituksen aikaansaannokseksi. Ainakin taudista irtautumiseen tarvitaan esim. Petteri Orpon mukaan pikaisesti käyttökelpoinen toimenpideohjelma. Jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, sellaisessa ohjelmassa voisi olla aluksi vain pari pointtia: kun tauti leviää ihmiskontaktien kautta, rajataan näitä kontakteja, tapaamisia ja liikkumista, tarvittaessa suluilla sekä tehostetaan rokottamisen vaikutusta suuntaamalla sitä pahimmille tartunta-alueille. Juuri näin hallituksemme on tekemässä.

Edellä olen saattanut tulla todistaneeksi, etteivät ihmettelyn aiheet ole loppuneet vaariltakaan. Kaikkein vähiten olin vakavan tilanteen edessä odottanut halukkuutta etsiä aiheita poliittiseen peliin suoranaisen kansallisen hätätilan aineksista.