Assi Liikanen: Punaisen sydämen talo

2.5.2021

Assi Liikanen
Assi Liikanen

Vanhetessa haluamme sinnitellä kotona mahdollisimman kauan! Tämä on vanhuspolitiikkaamme ydintä ja lakikin sen sanoo. Kotia voidaan korjata tarpeita vastaavaksi. Kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa on saatavilla. Omaishoitajille maksetaan ja vapaapäivät taataan. Palveluasumisen erilaisia ratkaisuja löytyy joka kunnasta. 

 Vanhuspalvelulakiin on kirjattu monimuotoiset ja tarpeenmukaiset palvelut ikääntyville. Niiden toteutuminen on kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen armoilla. Useissa kunnissa vanhusten palvelujen saatavuus on nostettu prioriteeteissa korkealle. Vastaan tulevat raha, työvoiman saatavuus ja laatutekijät. 

Vanhetessa tai sairastuessa tulee useimmiten raja, ettei enää pysty hoitamaan itseään ja kotiaan, vaikka kuinka haluaisi. Usein omaishoitajakin venyy liian pitkälle oman terveytensä kustannuksella. Silloin on hyvä pyytää hoidon arviointia ja tilanteen selvittämistä.

Puhunkin mielelläni palvelutalojen puolesta. Olen mukana Helsingin Käpylässä sijaitsevan Käpyrinteen palvelutalon luottamustoimessa. Käpyrinteen yhdistyksen perustivat 80 vuotta sitten vahvat sosialidemokraattiset naiset kuten Anni Huotari, Martta Salmela-Järvinen ja Ida Aalle-Teljo. Käpyrinteen vanhainkoti, nykyisin palvelutalo valmistui olympiavuonna 1952. Sinne asutettiin amerikkalaiset ja ranskalaiset urheilujoukkueen johtajat ja valmentajat. Vasta Olympialaisten jälkeen pääsivät vanhainkotiin asukkaat, joista monet olivat köyhimmistä köyhimpiä pula-ajan Suomessa.

Yhdistysten perustamat palvelutalot ovat tänään kovassa puristuksessa kansainvälisten palvelujättien vallatessa vanhusmarkkinoita. Kilpailu kuntien ja pian maakuntien rahoittamista palveluista ja sitoumuksista on kovaa. Yhdistys ei voi tehdä tarjousta, jonka tietää jo etukäteen merkitsevän taloudellista tappiota. Niillä ei ole omia pääomia. Palvelujätti voi erinäisin hallinnollisin ja lainasiirroin keplotella suuruuden voimalla. 

Korona-aika on tuonut lisähaasteita. THL:n ja kuntien tarkat ohjeet suojautumisesta ja vierailukielloista ovat lisänneet työtä ja asukkaiden ja omaisten ahdistusta. Vierailukielto eli palvelutalojen sulkeminen ulkopuolisilta on vaikeuttanut uusien asukkaiden saatavuutta. Jokainen vapaa huone on inhimillinen ja taloudellinen menetys. Käpyrinteessäkin sen kohtaamme. Koronaa ei onneksi ja hyvän hoidon takia ole ollut muutamasta epäilystä huolimatta.

Uusi haaste on hoitajamitoitus. Lisähenkilökunnan vaatimukset olivat sosiaalidemokraattien saavutus. Hyvä niin! Jollei kunnat (tai omaiset) satsaa vastaavasti lisää vanhustensa palveluihin, tulee taloustilanne yhdistyspohjaisissa palvelutaloissa olemaan kestämätön. Pätevien työntekijöiden saatavuus on sitten kaikkien palvelujen tuottajien yhteinen ongelma. Rakenteellisia ja laatumuutoksia tarvitaan.

Käpyrinteessä odotetaan kuitenkin iloisin mielin kesän tuloa. Asukkaat pääsevät ulos liikkumaan ja omaiset käymään ilman erillisjärjestelyjä. Uskolliset vapaaehtoiset pääsevät taas osaksi asukkaiden elämää, kulttuuritapahtumat ja pihajuhlat käynnistyvät! 

Tervetuloa vierailulle! Voikaa hyvin!

PS. Käpyrinnettä sanottiin Punaisen sydämen taloksi, koska Vanhainkodin kannatusyhdistys myi punaisia sydänmerkkejä talon ja asukkaiden hyväksi 1950-luvulla.