Pirkko Lahti: Liika on liikaa

9.5.2021

Pirkko Lahti
Pirkko Lahti

Vanha tarina kertoo yli 80-vuotiaasta belgialaisesta pariskunnasta,jossa vaimo tuli pormestarin luo ja sanoi haluavansa erota. Belgiassa pormestari solmii ja erottaa liitot. Pormestari kyseli: Kauanko olette olleet naimisissa. Nainen: Yli 50 vuotta. Pormestari: Eikös nyt kannattaisi jatkaa, kun on noin pitkä avioliitto takana. Nainen: Liika on liikaa!

Tämä palasi mieleeni muutamien tämän kevään aikana esille tulleiden tapahtumien kohdalla.Tuoreeksi  esimerkiksi käyvät viime päivien hallituksen kehysneuvottelut. Neuvotteluissa saa tietysti yrittää vedättää, mutta  jossakin ylittyy hyvän maun raja. Kaikille neuvottelutilanteissa  syntyy mielikuva siitä, mitä kohtuudella voi vaatia ja saada, saatikka uhkailla. Voihan sitä omilleen aina yrittää ostaa hyvän neuvottelijan ja vahvan ryhmän  mielikuvaa, mutta muut varsin hyvin aistivat kuinka pitkälle voi mennä. Kaikissa vaikeissakin tilanteissa on osallistujilla  aina mielikuva ns. hyvästä mausta ja vaatimusten kohtuullisuudesta.  Neuvotteluosapuolta ei pidä turhaan suututtaa tai esittää julkisuuteen väheksyviä kantoja muista neuvottelijoista. Ne jäävät mieleen. Tietysti sitten  saavutettua lopputulostakin tulkitaan eri katsojien silmin onnistumiseksi tai  vähäisiksi tuloksiksi. Näin tapahtui nyt taas kerran. Todelliset tulokset näkyvät ajan kanssa,

Entisissä keskitetyissä työmarkkinaneuvotteluissa oli aina kysymys samasta. Näin on kaikissa neuvotteluissa. Kahden osapuolen näkemyserot pyritään sovittelemaan yhteiseksi konseksuksi, mutta neuvottelumatka sisältää kaikki kuvioinnit- neuvottelujen katkaisut, ulostulot mediaan, välineuvottelut, taustapartien neuvottelut  jne. Nämä ovat kaikille tulleet tutuiksi. Sovittelussa tulee kaikkien osapuolten mielipiteet ja vaatimukset tulla kuulluiksi ja loppu on askel askeleelta lähentymistä. Minkälaisia neuvottelutaitoja mahtaa paikallisilla sopijoilla olla?

Suomalaisilla on herkästi riita- tai neuvottelutulanteissa käsitys, että toisen tulee voittaa ja toisen hävitä. Tämä ei ole realistista sopimuskulttuuria, vaan lopputuloksen tulee olla molempia osapuolia kohtuudella tyydyttävä.

Jokainen  meistä lienee riitatilanteissa  jo oppinut, että riita pannaan puoliksi tai ainakin etsitään juuri ja juuri hyväksyttävä sopimus.  Joskus sai jää kirveltämään eli sisäinen hyväksymisen prosessi on kesken. Periksi antaminen ei ole helppoa, vaan vaatii kypsää suhtautumista. 

Jotkut tutkimukset myös osoittavat, että jos neuvottelujen tavoite on selkeästi asetettu, se myös helpommin saavutetaan.

Neuvottelu on taitolaji ja se vaatii sitkeyttä. Muinoin yliopistolla eräs professori sai paljon etuja laitokseensa, kun hän juuri kokouksen loppuvaiheessa pyysi puheenvuoroa ja puhui pitkään väsyttäen kolleegansa. Kaiken lisäksi kaikki halusivat jo pois kokouksesta. 

Kerjätä saa, mutta kuinka pitkälle. Voiko ns. hyvää makua venyttää tai säädellä vai onko se jotakin pysyvää. Joka tapauksessa se on olemassa- ja liika on liikaa.