Kari Salmi: Mitä Marinin hallituksen jälkeen tapahtuu?

30.5.2021

Kari Salmi
Kari Salmi

Onko Suomesta tullut entistä vaikeammin hallittava maa? Viime vuonna oli jonkin aikaa - koronapandemiasta johtuen – yksituumaisuutta, rauhallisuutta ja hyvää käytöstäkin, mutta ei enää. Välikysymyksetkin ovat arkipäivää. Välikysymys on erittäin vahva toimi, sillä onnistuessaanhan se johtaa hallituksen kaatumiseen ja samalla mitä todennäköisimmin uusiin vaaleihin. 

Sektoriministereitä hallituksissa vaihtuu usein, kuten juuri kuluneellakin viikolla. Kuitenkin pääministerin vaihtuminen tarkoittaa aina koko hallituksen eroa.  Näin tapahtui viimeksi joulukuussa 2019, kun Antti Rinne erosi ja Sanna Marin tuli pääministeriksi. Samalla vaihtui siis myös hallitus, vaikka uusi oli kokoonpanoltaan pääpiirteissään sama ja ohjelmakin oli sama. On myös merkillepantavaa, että 2010-luvulla hallitukset - syystä tai toisesta - eivät ole istuneet koko vaalikautta. 

Juha Sipilän hallitus on tällä hetkellä ajallisesti pitkäaikaisin hallitus, mutta se toimi jonkin aikaa toimitusministeriönä ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Paavo Lipposen I ja II hallitukset ovat istuneet täyden vaalikauden kumpikin eli 1464 päivää. Ensimmäinen sotienjälkeinen koko vaalikauden istunut hallitus oli Sorsa IV, joka toimi 1983–87. 

T.M. Kivimäen hallitus oli pitkäikäisin hallitus ennen Sorsa IV:ää. Se toimi joulukuusta 1932 aina lokakuuhun 1936. Kivimäen hallitus oli porvarillinen vähemmistöhallitus, josta SDP jätettiin pois presidentti P.E. Svinhufvudin asenteen vuoksi. SDP muisti tämän seuraavissa presidentinvaaleissa ja kannatti presidentiksi Kyösti Kalliota, joka myös valittiin. SDP kuitenkin tuki hallitusta, koska ilmeinen vaihtoehto olisi ollut vieläkin oikeistolaisempi hallitus. Kivimäen hallitus toimi peräti kaksien eduskuntavaalien yli ja kaatui lopulta kuolemanrangaistuksen palauttamista koskevaan luottamuskysymykseen! 

Suomelle on ollut ominaista sellainen monipuoluejärjestelmä missä mikään puolue ei pysty yksinään muodostamaan hallitusta. Meillä onkin muodostettu hallituksia varsin monenlaisten yhdistelmien pohjalta. Kun itsenäisyyden ajan historiaa tarkastelee, voi varmasti sanoa, että puolueiden yhteistyökyky on ollut pienelle maalle ehdottomasti hyvä asia. Parlamentaarisuuden ja demokratian kunnioittaminen on pääsääntöisesti ollut tärkeää. Tietenkin ideologiset rajat ylittävä yhteistyö on aina tuonut jännitteitä, mutta yksi suomalainen ominaispiirre on ollut, että yhteistyötä on voitu tehdä myös perinteisen oikeisto – vasemmisto -rajan ylitse useastikin. Sorsa II:sta (1977–1979) lähtien hallitukset ovat olleet enemmistöhallituksia. Viimeinen vähemmistöhallitus oli Miettunen III (1976–1977).  Virkamieshallitus nähtiin Suomessa viimeksi vuonna 1975, kun Keijo Liinamaa muodosti sellaisen. 

Mitä nyt tapahtuu?  Kokoomukselle oppositiossa olo on ollut todella vaikeaa. Ehkä siihen osaltaan vaikuttaa, että se oli yhtäjaksoisesti hallituksissa 30.4.1987 lähtien eli Holkerin hallituksesta Lipposen II hallituksen loppuun eli 17.4.2003 saakka (16 vuotta). Se tuli sitten uudelleen Vanhasen II hallitukseen 19.4.2007 ja oli siitä lähtien eri hallituksissa aina 6.6.2019 saakka. Kokoomuslaisia pääministereitä on Holkerin jälkeen ollut Katainen ja Stubb – jälkimmäinen 340 päivää. Kokoomus on siis ollut todella pitkään hallituksissa ja sen mielestä silloin yleensä tehtiin hyviä päätöksiä ja onnistuttiinkin ja nyt vasta, varsinkin Sanna Marini hallituksen aikana ja sen syystä, kaikki paha ja vaikeus on syntynyt. 

Kokoomusta ei enää tunnu ahdistavan se, että oppositiossa sen kanssa on gallupien mukaan suurin puolue Perussuomalaiset. Päinvastoin ainakin puheenjohtaja Orpo ja kansanedustajat Rydman ja Zyskowics ovat jo julkisestikin pohtineet yhteistyötä perussuomalaisten kanssa seuraavassa hallituksessa. Puolueet toimivat jo usein nytkin eduskuntatyössä yhteisin tavoittein. Se jopa melkein onnistui EU:n elpymispaketin kaatamisessa, kun 10 kokoomuslaista äänesti perussuomalaisten mukana ja kaksi päätti olla olematta mitään mieltä eli äänesti tyhjää. Zyskowics perustele näkemystään sillä, ettei mitään puoluetta voida kategorisesti todeta kelpaamattomaksi hallituksiin. Hän muistelee tässä Kokoomuksen asemaa Kekkosen aikana. Kokoomuksen pitäminen tuolloin jatkuvasti hallituskelvottomana ulkopoliittisista syistä, ei ollut parlamentarismin ja demokratian mukaista. Perussuomaisten suhteen on nyt eri asia. Heidän politiikkansa – siltä osin, kun se on tunnistettavissa ja uskottavissa – ei kyllä hallitusyhtesityöhön innosta. Siitä on kysymys. 

Oppositiosta tehdään puolueiden nykyisestä hallitusyhteistyöstä huono asia: Keskusta saa päivittäin kuulla olevansa täysin väärässä seurassa, kun se tekee yhteistyötä vasemmiston ja Vihreiden kanssa. Samaa kohtelua saa myös RKP. Nykyinen hallituskoalitio ja sen onnistuminen närästää. On kummallisen vaikea hyväksyä nyt oppositiossa, että monipuoluehallituksessa tehdään kompromisseja. Eihän hallituksessa voi olla sillä perusteella, että saa aina kaikki omat tavoitteensa läpi. Muistamme kyllä, että Sipilän hallituksessa Kokoomus kompromissasi todella vahvasti – vaikkapa sote- hankkeen suhteen. 

Marinin hallitus on leimattu yritysvihamieliseksi, vihervasemmistolaiseksi, sosialistiseksi ja vaikka miksi. Varsinkin hallituksen ”viisikko” saa sosiaalisessa mediassa ja iltalehtien leimaavissa jutuissa niiden jälkeisissä kommenteissa aivan törkeää kohtelua. Iltalehti päätti nyt viimeksi tehdä pääministerin ns. aamupalakorvauksesta tutkivan journalismin helmen jatkokertomuksineen. On kyllä todettava, etteivät aikaisemmatkaan pääministerit ja jotkut ministerit ole aina helpolla päässeet. Vaikka kuinka on teflonia ulospäin, niin kyllä iskut myös suojauksen läpi osuvat. Joku suuri ajattelija, jonka nimeä en tähän hätään muista, on sanonut, että ”media on innokkain ensiyön rakastaja ja innokkain ensimmäinen pettäjä”, 

Uskon hallituksen pysyvän pystyssä koko vaalikauden. Mikäli se kuitenkin kaatuisi, olisi edessä uudet vaalit. Puoluekenttä on liikkumassa nyt Suomessakin blokkiasetelmaan Ruotsin mallin mukaan. En pidä sitä hyvänä. Maltillinen oikeisto ajautuu perussuomalasten suuntaan. Radikalisoituvista perusuomalaisista itsestään ei tällä hetkellä voi saada irti muuta kuin maahanmuuttoon ja Euro- ja EU- vastaisuuteen liittyviä näkemyksiä, eikä toiminta juuri herätä luottamusta. Jos ja kun nykyinen hallituskoalitio koronan selättää ja saa aikaan sen jälkeisen nousun, on se jatkossakin edelleen vahvoilla!

Muistakaa äänestää!!