Liisa Ilomäki: Ajatteleminen on vaikeaa

6.6.2021

Liisa Ilomäki
Liisa Ilomäki

Eletään viimeistä viikkoa ennen kunnallisvaaleja. Nyt pitäisi kirjoittaa sellainen innostava, viime hetken henkeä nostattava kolumni, vai mitä? Vaan kun en pysty.

Viimeiset viikot ja päivät ovat olleet tiedon levittämistä mutta myös hurskaiden lupausten antamista, vaikeiden asioiden yksinkertaistamista muutamalla sanalla, totuuden kavahtamista ja valehtelemista. Ymmärrän ehdokkaiden – ja vaalityöryhmien – paineen saada ehdokas esille, eikä rehellisessä tiedottamisessa ja esillä olemisessa ole mitään vikaa, päinvastoin. Mutta aika kamalan paljon on myös vetoamista ihmisten kateellisuuteen tai tirkistelyn haluun ja tietämättömyyden pönkittämiseen. Siinä ovat mukana ”tavallisten ihmisten” lisäksi myös jotkut toimittajat, vaikka toimittajan ammattietiikkaan minusta pitäisi kuulua rehellisyys ja mahdollisimman oikean tiedon levittäminen. 

Arvelen, että meitä on paljon, joita tällainen toiminta raivostuttaa ja välillä pelottaa.

On siis hyvä hetki palata perusasioihin, ja minusta ajattelemisen ajatteleminen on sitä. Ajatteleminen on pohdiskelua, jonkin ilmiön miettimistä eri näkökulmista. Monet nyky-yhteiskunnan asiat ovat todella monimutkaisia, niistä ei välttämättä tiedetä tarpeeksi ja jopa vastakkaiset näkemykset voivat olla täysin perusteltuja. Vaikeisiin kysymyksiin ei pidä antaa yksinkertaisia, mustavalkoisia vastauksia eikä varsinkaan tarkoituksellista valhetta. Esimerkiksi Ruotsin koronapolitiikkaa ei voi sivuuttaa pitämällä sitä ruotsalaisten ylimielisenä kuvitelmana, että he ovat oikeassa (vaan eivätpä nyt olleetkaan, hehheh! nauraa suomalainen). Kyllä sielläkin asiantuntijat ovat toimineet tietämisensä valossa mahdollisimman järkevästi. Se vain ei nyt sattunut olemaan oikea ratkaisu nopeasti leviävän pandemian taltuttamiseen. Samanlaisia ratkaisuja on maailman sivu: on aidosti pyritty toimimaan saatavilla olevan tiedon perusteella, mutta pieleen meni.

Ajattelua on se, että rehellisesti miettii eri näkökulmia, yrittää saada niistä enemmän tietoa, ei perehdy vain oman käsityksen mukaiseen tietoon ja rohkenee kyseenalaistaa myös omia ajatuksiaan. Ajattelu edellyttää uteliasta ja kiinnostunutta asennetta eri ilmiöihin. Tällaista ajattelua tavoitellaan esimerkiksi koulun opetussuunnitelmassa oppilaiden opittavaksi, ja kuvittelenkin, että suomalaisen yhteiskunnan ihanteena on yhä tiedon ja totuuden arvostaminen. On vain vaikeata olla näin hyveellinen tiedon rakastaja! Rationaalisen ajattelun usein ylittää tai korvaa tunneperäinen ajattelu, jonka tosin fiksuina aikuisina osaamme naamioida järkiperäisesti (tästä lisää vaikkapa Marjaana Lindemanin alla mainitussa artikkelissa). Sitä paitsi laiskottaa pohtia perusteellisesti jotain, eikä oikeastaan kiinnostakaan tietää niin tarkasti, tai on muita kiireitä. Ajatteleminen vaatii ponnisteluja ja aikaa, on helpompi selata somea ja klikata osuvia kommentteja. Kuulun äskettäin alustavia tuloksia siitä, että somessa nuoret klikkaavat eniten tunnepitoisia viestejä, neutraaleja paljon vähemmän. Entä me aikuiset? 

Olen miettinyt, miksi joku haluaa tieten tahtoen levittää valheita ja itse asiassa silloin huolehtii siitä, että ihmiset pysyvät tietämättöminä ja tyhmempinä. Näin vaalien aikaan voi arvella, että poliittinen tarkoituksenmukaisuus ohittaa totuuden ja tiedon. Ehkä joku ajattelee, että aatteellisuuden tarkoitus pyhittää keinot? USAn entinen presidentti oli varmaan paras esimerkki tällaisesta toiminnasta viime vuosilta. Mutta ei välttämättä ole mentävä meren yli, kyllä meilläkin näin toimitaan, vaikka ei yhtä räikeästi. Se voi olla vaikkapa sitä, että kertoo vain puolittaisen totuuden, yleistää yksityistapauksen totuudeksi tai sitä, että ohittaa hiljaisesti valheen, kun siinä kerrotaan väärästä puolueesta, henkilöstä tai itselle ei-mieluisasta asiasta. 

Onneksi on toisenlaistakin toimintaa. Olen jonkun nähnyt (somessa..) kehuvan toisen puolueen ehdokasta – hienoa! Sanna Marinin saamaan kohtuuttomaan ja väärä kritiikkiin puuttui reippaasti jokunen toisen hallituspuolueen edustaja, hienoa! Useat toimittajat yhä ja edelleen jatkavat sinnikästä tiedon ja totuuden etsimistä ja sen välittämistä. Arvostan myös sellaisia kirjoittajia (somessa…), jotka viitsivät kirjoittaa kunnollisia ja perusteltuja näkemyksiä asioista, niin että lukijana opin niistä jotain. Näitä lukiessa tuntuu, että itsekin nousen ihmisenä seuraavalle levelille (tasolle).

Ajattelin muuten äänestää ehdokasta, jota pidän ajattelijana ja tiedon rakastajana ja joka näyttää uskaltavan ajatella itsenäisesti. 

 

Ajattelusta lisää esimerkiksi:

Lindeman, M. (1997). Elämymysperäinen ja rationaalinen ajattelu. Tieteessä Tapahtuu15(5). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/tt/article/view/58760

Dosentti Marjaana Lindeman on esitellyt yhden käyttökolpoisen jaottelun ajattelusta: Elämymysperäinen ja rationaalinen ajattelu