Erkki Liikanen: Suomen EU-politiikan juurista ja nykypäivästä

4.9.2021

Erkki Liikanen
Erkki Liikanen

Elokuussa tuli kuluneeksi 300 vuotta siitä, kun Uudenkaupungin rauha solmittiin. Itärajamme on keskeisiltä osin se, miten se tuolloin piirrettiin. Elokuussa tuli kuluneeksi myös 30 vuotta siitä, kun Moskovassa tehtiin epäonnistunut vallankaappausyritys.   Tapahtumien tahti oli sen jälkeen ripeä. Presidentti Mauno Koivisto lähetti 12. syyskuuta Mihail Gortbatshoville viestin, että YYA-sopimus tulisi uusia. Tammikuussa 1992 allekirjoitettiin uusi sopimus lopulta Venäjän kanssa. Joulukuussa 1991 Maastrichtin huippukokouksessa Hollanti oli esittänyt jäsenneuvottelujen avaamista Itävallan ja Ruotsin kanssa. Ehdotusta ei hyväksytty, mutta se lisäsi painetta Suomessa Maaliskuussa 1992 Suomi jätti EU-jäsenhakemuksen. Paljon tapahtui lyhyessä ajassa.

 

Miten Suomen EU-politiikka muovautui? 

Neljä muistikuvaa 

Mauno Koivisto sanoi vuoden 1992 valtiopäivien avajaisissa, että Suomi haluaa paikan sen pöydän ympärillä, missä päätökset tehdään. Hän korosti vielä, että me käytämme parhaiten valinnanvaraamme ilman pitkälle meneviä ehtoja ja varaumia. Koivisto sanoi vielä yksityisissä keskusteluissa: Sanokaa niille, että me emme tuo mukana ongelmiamme. Meille yhteiset säännöt riittävät ja sopivat. 

Max Jakobson pohti, miksi Euroopan Unionin pohjana oleva Saksan ja Ranskan sovinto ja liitto olivat suomalaisille vaikeita ymmärtää. Hän antoi sille selkeän syyn: Suomi ei osallistunut 1. maailmansotaan. Max Jakobsonille, säännölliselle Brysselin vieraalle EU-jäsenyys suuri käännekohta Suomen historiassa. Arvostettu toimittaja kerran tiedusteli häneltä lounaallamme, miksi EU-jäsenyyden kannatus on Suomessa korkeampaa kuin Ruotsissa ja Norjassa, hän vastasi: Norjalla on NATO, Ruotsilla Suomi, Suomi on yksin.

Philippe De Schoutheete oli arvostettu EU-vaikuttaja ja pitkäaikainen Belgian pysyvä edustaja. Hänen mukaansa tärkeintä EU:n päätöksenteossa on, että kenelläkään ei ole hegemoniaa, mutta se on tehokasta. Siksi määräenemmistöpäätöksenteko on avainasemassa. Jotta Euroopan unioni olisi vahva.

de Schoutheete korosti yksityisesti, että Suomella on yksi etu muihin uusiin jäsenmaihin nähden: Se ei ole koskaan ollut suurvalta. Suomelle voi riittää tasavertainen kohtelu. Hän sanoin myös, että kun maa on maantieteellisesti periferiassa, on viisasta olla poliittisesti ytimessä. 

Niels Ersböll oli neuvoston arvostettu tanskalainen pääsihteeri. Hän toisti suomalaisille vieraille: EU:n ydin on, että voimakäyttö korvattiin lainakäytöllä. On tärkeää toimia yhteistyössä EU:n instituutioiden kanssa. Pääsihteeri muistutti kahdesta asiasta:  1. Ei saa olla osa sisäisiä blokkeja ja 2. Pitää varoa joutumasta alaviitemaaksi. Niels Ersböll oli paljon nähnyt ja hänen mielipiteitään kuultiin.

Suomen EU-jäsenyyden ensimmäiset vuodet

Vuosi 1996

Hallitusten välinen konferenssi EU:n perussopimuksen muuttamiseksi oli käynnisssä. Antti Satuli istui siellä pysyvänä edustajana. Komissaari Marcelino Oreja raportoi kollegiolle, että konferenssi on hyväksynyt Suomen esityksen avoimuudesta. Siihen vaikutti merkittävästi Suomen rakentava toiminta konferenssissa.

Vähän myöhemmin pääministeri Paavo Lipponen oli illallisvieraana komissiossa. Lipponen piti vapaan puheen Suomen EU-politiikasta. ”Yhteiset instituutiot ovat tärkeitä, komissio erityisesti. Suomi hyväksyy suurten maiden johtajuuden, mutta niin, että pienten maiden asema turvataan myös lailla” tiivisti hän viestinsä.

Suomi oli EU:n rakentava jäsen. Se kykeni vaikuttamaan EU:n toimintaan ja huolehtimaan kansallisista erityiskysymyksiä.  

Entä nyt? Marraskuu 2019, Ylen uutiset, Heinäkuu 2020, Financial Times. 

Muistatko Hansa-liiton?” Näin otsikoi Yle uutisensa 1. marraskuuta vuonna 2019 ja jatkoi, että Hansa—maat ”uskovat saavansa näkemyksensä paremmin läpi ryhmänä”

Lopuksi yhteenveto: ”Kun kahdeksikon näkemykset yleensä ovat lähellä Saksan kantoja, menestymisen mahdollisuudet ovat hyvät. Aatepohjan (!) perusteella Saksan itsensäkin voisi kuvitella liittyvän ””Uuteen Hansaliittoon””, jollei se rikkoisi samalla historiallisia pelisääntöjään Ranskan kanssa. EU:ssa Ranska on Saksan liittolainen yli muiden”.

Yle myös kertoo, että ”virkamieslähteinen mukaan ””Uuden Hansaliiton”” kannanoton laadintaa vetivät Suomi ja Hollanti. ”

Financial Times raportoi 22.7. Brysselin Eurooppa-neuvostosta:

”Kun Suomen pääministeri otti yhteen Espanjan pääministerin Pedro Sanchezin kanssa sunnuntain työillallisella Brysselissä, EU-johtajat alkoivat pelätä, että on todellinen riski heidän maratonneuvottelujensa päättymisestä epäonnistumiseen”.

Ms. Marin, 34-vuotias sosialidemokraatti ja yksi unionin harvoista naisjohtajista vastasi Espanjan pääministerille, kun tämä vaati nuukaa nelikkoa nostamaan ehdotustaan avustusten osalta: ”Me olemme olleet pöydän ympärillä ja nostaneet tarjousta nollasta 350 miljoonaan euroon. ”Mitä te olette tehneet? Me olemme liikkuneet. Nyt on teidän vuoronne.”, sanoin Suomen pääministeri.

Miten näitä tapauksia tulisi arvioida EU-politiikan historian valossa? Alkuaikojen tavoite oli:  Suomi on avoin, yhteistyöhakuinen, rakentava ja omien etujen lisäksi kokonaisuutta ajatteleva jäsenmaa ja että Suomi välttää 'blokkipolitiikan.

Kun näitä kahta tapausta vertaa julkisten tietojen perusteella, 

  1. Marraskuussa 2019 tehty ratkaisu ei ollut enää mainitun perusperiaatteen mukainen.
  2. Vuoden 2020 heinäkuussa otettiin riski ja mentiin rajalle, mutta ei sen yli.

Pysyviä blokkeja on syytä välttää. Yhteyksiä ja yhteistyötä tulee tehdä kaikkien kanssa. Ystäviä tarvitaan vaikeina aikoina ja ennen kaikkea silloin

Mikä ei ole mennyt hyvin? 

Syveneminen lykkääntyi.  

Jean-Claude Piris, suuri EU-oikeuden auktoriteetti tapasi toistaa: Syveneminen ennen laajentumista on välttämätöntä kahdesta syystä: Ensinnäkin pitää olla välineet turvata oikeusvaltion kunnioittaminen varsinkin. Toiseksi kuudelle jäsenmaalle suunniteltu päätöksentekojärjestelmä tulee uudistaa niin, että se toimii tehokkaasti 27 tai 28 maan EU:ssa. 

Piris sanoi, että näiden muutosten asettamisella suuren laajentumisen ehdoksi olisi ollut valtava vipuvaikutus, mutta se hukattiin. 

Nyt UK on EU:n ulkopuolella ja Unkari sisällä. 

Globalisaatio ja teknologian muutoksen sivuvaikutus.

Tieto- ja viestintätekniikan vallankumous ja maailmankaupan vapautuminen olivat käänteentekeviä. Tavoite äärimmäisen köyhyyden puolittamisesta globaalisti saavutettiin viisi vuotta ennen määräaikaa. Kehittyneissä maissa kuluttajat hyötyivät hintojen laskusta. 

Asialla on myös toinen puoli. Professori Paul Collier tiivisti sen: ”Globalisaatio ja teknologinen edistys voivat olla hyviä asioita, kuten ekonomistit sanovat, mutta hyvätkin asiat tulevat harvoin ilmaiseksi.”   Tunnetut tutkijat tulleet samaan tulokseen. Eriäviä käsityksiä on lähinnä siitä, onko globalisaatiolla tai teknologian muutoksella ollut suurempi vaikutus,

Kehittyneissä maissa menetykset osuivat rajuina niille alueille, joilla teollisuus oli perinteisen vahvaa. Työväestön reaalipalkat laskivat. Toimitusketjut kiihdyttivät tuotannon ja palvelujen ulkoistamista. Alenevien hintojen hyödyt menivät laajalle yhteiskuntaan, mutta ongelmat osuivat suppealle osalle väestöstä perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla. 

Brexitin voiton ja Trumpin valinnan myötä nämä asiat nousivat vahvasti esille. Taantuvilla teollisuusalueilla Suomessa muutokset nähtiin aikaisemmin, vaikka tutkimusta on vähemmän.  Me tarvitsemme mukaan ottavan kasvun politiikkaa.

Suuri haaste Suomen EU-politiikalle tästä eteenpäin:

Sosiaalinen media kärjistää myös EU-keskustelua. EU- vastainen huutokuoro hallitsee    ilmatilaa tai häiriköi, kun joku ottaa myönteisen kannan Euroopan Unioniin. Sitten aivan kuin yllättäen havaitaan, että tutkimusten mukaan suomalaisten suuri enemmistö on EU-jäsenyyden kannalla, vielä vahvemmin kuin liityttäessä. 

Meidän on turvattava asiallinen, faktoihin ja arvoihin nojaava EU-keskustelu kaikilla foorumeilla. Se vaatii yhteisiä ponnistuksia.