Ulf Sundqvist: Yhteistyön ja tekojen aika

22.9.2021

Ulf Sundqvist
Ulf Sundqvist

Norjan äskeisten suurkäräjävaalien tulos johti historiallisesti harvinaiseen tulokseen. Vain kaksi kertaa aikaisemmin kaikkien pohjoismaiden pääministerit ovat tulleet vasemmalta, vuoden verran vuosina 1947-48 ja 22 päivää vuodenvaihteen yli 1958-59. Nyt johtavat sosialidemokraatit mantereella ja vihreä vasemmistolainen Islannissa.

Monet kommentaattorit ovat happamia. Vasemmisto johtaa porvarillista Pohjolaa, todetaan näihin aikoihin laajasti mediassa. Hufvudstadsbladetin pääkirjoituksessa Tommy Westerlund muistuttaa, ettei missään pohjoismaassa ole vasemmistoenemmistöä. Siihen voi todeta, että Norjan vaalien jälkeen ei ole missään pohjoismaassa myöskään toimivaa porvariblokkia. Se on ajan kuva.

Ruotsissa porvaripuolueiden blokki joutui koetukselle kahdella suunnalla. Oikealla oikeistopopulistinen SD nousi jopa Ruotsin kokoomuksen ohi eikä perinteellisten porvarien liitto kyennyt estämään sosialidemokraattien ja ympäristöpuolueen nousua. Lopputuloksen tiedämme. Kokoomus kosii ruotsidemokraatteja ja keskusta irtaantui koko blokista ja hakeutui yhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa.

Norjassa oli vastaavanlainen tilanne. Siellä oikeisto muodosti jopa hallituksen populistisen edistyspuolueen kanssa. Yhteistyö kesti jonkin aikaa kunnes edistyspuolue sai tarpeekseen ja siirtyi oppositioon. Lopputulos oli suuri vaalitappio. Myös oikeistopuolue höyre taantui. Keskusta voitti reilusti ja kannattaa nyt hallitusyhteistyötä työväenpuolueen kanssa.  Työväenpuolue säilytti asemansa selvästi suurimpana puolueena ja on nyt valmis muodostamaan hallituksen keskustan ja Norjan vasemmistopuolueen kanssa. 

Tanskassa on sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus, joka tukeutuu kolmen muun vasemmistopuolueen tukeen. Vaaleissa kaksi vuotta sitten oikeisto koki kovan vaalitappion. Oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue menetti puolet kannatuksestaan.

Sosialidemokraattisella liikkeellä on nyt haastava tehtävä ryhtyä vahvistamaan pohjoismaista yhteistyötä.  Viime vuosien vahvistunut nationalismi on myös Pohjolassa johtanut harhapoluille. Tästä on tuoreena esimerkkinä epäonnistunut pandemian vastustamisen koordinointi. Ruotsi lähti omille teilleen, eikä se kokeilu mennyt ihan nuottien mukaan. 

Suhtautuminen maahanmuuttoon ja pakolaispolitiikkaan ovat myös vieneet pohjoismaat eri linjoille. Tässä Tanska taas on ollut oman linjan kulkija. Muitakin esimerkkejä löytyy.

Viime vuosien myönteisin esimerkki pohjoismaisen yhteistyön etenemisestä on puolustus- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö, joka konkreettisimmin näkyy Suomen ja Ruotsin välisenä, yhä tiivistyvänä strategisena yhteistoimintana. Norjan kanssa yhteistyö on myös etenemässä. Sekä Itämeri että Barentsin alue ovat geopolitiikan potentiaalisia konfliktialueita, ja siksi on luonnollista, että pohjoismaat tiivistävät yhteisiä toimiaan turvallisuuspolitiikan alueella.

Maailmanpolitiikan tilanne on epävakaa. Ratkaisemattomia ristiriitoja on vanhastaan runsaasti ja uusia ongelmia syntyy. Suurvaltojen väliset suhteet ovat kriittiset samalla kuin maailman kasvavat ilmasto- ja ympäristöhaasteet vaatisivat yhä laajempaa globaalista yhteistyötä.

Euroopan rooli, poliittinen asema, yhtenäisyys ja vastuunkantokyky ovat kaikille pohjoismaille elintärkeitä kysymyksiä tässä ja nyt. Vaikka emme edelleenkään halua ryhtyä esiintymään EU:ssa minään ryhmänä, on itsestään selvää, että meillä on yhteinen intressi vaalia EU:n roolia demokraattisten valtioiden unionina. Meillä on yhteinen intressi huolehtia Pohjois-Euroopan ympäristöstä samalla kun olemme vastuussa siitä, että EU kokonaisuudessaan edistää kestävää kehitystä, ympäristöä ja rauhaa. Norja ja Islanti ovat tässä työssä myös osapuolia, vaikka EU-jäsenyys molempien osalta vielä on teoriaa.

Energiapolitiikka on alue, joka selkeästi kaipaisi yhteistä, strategista ja velvoittavaa ohjelmaa. Vaikka pohjoismaiset instituutiot kauan ovat harjoittaneet energiayhteistyötä energiapoliittiset linjat ovat edelleen olleet liian ahtaan kansalliset tai yrityskohtaiset ja näin ollen hajanaiset ja jopa ristiriitaiset ajatellen huomispäivän haasteita. 

Koulutus- ja tutkimuspolitiikan alueella olisi vielä paljon yhteisiä kehitystehtäviä.  Työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan aloilla uusia ongelmia syntyy helposti sitä muka kuin vanhoja ratkaistaan.

Sosialidemokratia on runsaan vuosisadan verran edustanut aktiivista, oikeudenmukaista ja rauhanomaista yhteistyölinjaa. Olemme vahvistaneet demokratiaa ja rakentaneet hyvinvointivaltiota vaikeissa olosuhteissa sotien ja konfliktien jäljiltä. 

Emme nytkään voi jäädä kaiuttamaan välihuutoja jostakin nuukien aitiosta.  Nyt jos koskaan on edistyksellisen yhteistyön ja tekojen aika.