Matti Louekoski: Kevennetään verotusta, milloin ja mistä

26.9.2021

Matti Louekoski
Matti Louekoski

Suomen ns. talousviisaiden arviot kansantaloutemme kehityksestä näyttävät kuluvan vuoden osalta yllättävän suuria kasvulukuja. Ensi vuoden osalta hajontaa alkaa selväsi ilmaantua ja vuosi 2023 herättää erimielisyyttä. Koronan takia pakollisen lainanoton lopettamisaikataulu on suoranainen riidan aihe. Valtiovarainministerin lupaama ansioverotuksen alennus jakaa mielipiteet, ajankohdasta puhumattakaan.

Koronaepidemia pakotti päättäjät sellaisiin yhteiskunnan sulkutoimiin, joista selviytymiseen velanottoa parempaa keinoa ei ollut. Pyörät oli pidettävä pyörimässä, jotta suoranaiselta katastrofilta vältyttiin. Halpakorkoista lainarahaa oli onneksi saatavana yhteiseurooppalaisen ponnistuksen tuloksena. Näihin ponnisteluihin liittyi vaikeasti hyväksyttäviä EU:n yhteisen velkaantumisen elementtejä, joita Suomessa on voimakkaasti vastustettu koko EU-jäsenyyden ajan: ”hoidamme oman rahoituksemme, mutta emme kanna  muiden taakkaa.” 

Yhteisen velkaantumisen hyväksyntä näyttää muodostuvan yhdeksi EU:n sisäisistä jakolinjoista. Sama eripura koskee myös muuta yhteistä finanssipolitiikkaa. Olen ihmetellyt äkkiä syntynyttä keskustelua koronan aiheuttaman hätätilan voittamiseksi tehtyjen rahoitusratkaisujen mallin jäämistä pysyväksi järjestelmäksi. Aikaisemmin valtaosa EU:n jäsenmaista, varsinkin talouttaan tunnollisesti ja ”nuukasti” hoitaneet ovat pitäneet yhteistä velkaantumista ja ns. solidaarista, huono-osaisia tukevaa finanssipolitiikkaa suorastaan liiton peruskirjan vastaisena.

Viimeksi Ranskan valtiovarainministeri tuomitsi jyrkin sanoin itsenäistä ja vastuullista talouspolitiikkaa tukevien ”nuukien maiden” kannanottoja. Suomellekin ministeri osoitti paikkaa rivissä huomauttamalla, että juuri nyt Ranskakin velkaantuu huolestuttavasti, mutta parin vuoden kuluttua sen asiat ovat Suomen velkaantumiseen verrattuna aivan eri tasolla. Vastoin ministerin ilmoitusta näin ei asia ole ollut pitkään aikaan.

Erityisesti Italian nykyisen pääministerin Mario Dragin ja Ranskan hallituksen aktiivisuus rakentaa uutta yhteisvastuuta on huolen aiheena suuri. Saksankin taipumus ymmärtää näitä ajatuksia tekee asiasta vakavan. Tähän saakka – Merkelin aikakaudella - on laajasti voitu luottaa Saksan pidättymiseen nuukalla linjalla, mutta juuri nyt, Saksan valtiopäivävaalien aikaan ja uutta hallitusta odoteltaessa asiasta on kehittymässä suoranainen jännitysnäytelmä.

Suomen talouden tasapainoon saattamiseksi olisi mitä pikimmin saatava selvyys työllisyyttä tukevista käytännön toimista sekä verotuksen linjoista. Vallitsevaan korkeasuhdanteen aikaan ei sovi edes ansiotuloverotuksen keventäminen, vaikka se muutoin voisi korkea verotaso huomioon ottaen olla paikallaan. Sen sijaan veropohjan tiivistäminen sekä yritysten tuloksen ohjaaminen investointeihin olisivat nytkin oikeita valintoja. Muutamia vuosia sitten olin itse aktiivisesti ajamassa järjestelmää, jossa yrityksen jakamattomia, investointeja varten rahastoituja voittovaroja suosittaisiin veroeduilla. Silloin en riittävästi kannatusta saanut, eikä asia näytä nytkään suuresti päättäjiä kiinnostavan. Jotakin konkreettista investointien elvyttämiseksi olisi kuitenkin keksittävä. Suomessa kerta kaikkiaan investoidaan liian vähän. Se pitää yllä työttömyyttä.

Harri Holkerin parjatun hallituksen perintönä on käytäntöön jäänyt budjettien rakentamisen ns. raamipolitiikka. Se on ajan kuluessa osoittautunut onnistuneeksi menettelyksi. Raameista ei kuitenkaan ole hyötyä, jos niitä ei huolellisesta valmistelusta huolimatta kunnioiteta. Ensi vuoden talousarvion rakentamiseen on liittynyt keskustelu sovittujen raamien pitämisestä. Akuutti koronakriisi on antanut luvan väliaikaisesti poiketa raamista, mutta siihen on syytä palata niin pian kuin mahdollista, mieluiten jo vuoden 2023 talousarvion yhteydessä.

                                                    x   x   x

Monet kulttuurialojen edustajat ovat ottaneet jokapäiväiseksi puheenaiheekseen hallituksemme kulttuurivihamielisyyden. Perusteeksi kelpaa melkein mikä tahansa syytös kulttuuritapahtumien tuen vähäisyydestä. Rahaa tulisi riittää jokaiseen hankkeeseen, kun tautitilanne estää yleisön pääsyn paikalle. Samaan aikaan, kun vaaditaan tukea joka paikaan, motkotetaan liiasta velkaantumisesta. Kai tämän logiikan mukaan koko pandemia on hallituksen keksintö.

Otanpa esimerkin tämänkin hallituksen kulttuurivihamielisyydestä. Samaa vihamielisyyttä ovat tosin osoittaneet monet entisetkin vallanpitäjät. Jokaista Kansallisoopperan lippua tuetaan verovaroin yli 1000 eurolla. Jos haluat roiman veronpalautuksen, istu oopperassa kerran viikossa. Saat veronpalautusta yli 1000 €/viikko. Kaikella on tietenkin hintansa. Sättimiselläkin saisi olla määränsä.