Aimo Massinen: AUTOFIKTIO

17.10.2021

Aimo Massinen
Aimo Massinen

Olipa kerran mies, joka oli saanut varttua vaatimattomassa, mutta hyvässä työläiskodissa. Lapsia perheeseen karttui puoli tusinaa. Vanhimmat ponnistivat maailmaan jo sodan aikana.

Vaikka puutetta oli sodan jälkeen kaikesta, vastuulliset vanhemmat kannustivat lapsiaan opintielle, jotta mahdollisen luokkaloikan ansiosta jälkikasvulla olisi parempi tulevaisuus.

Päähenkilömme Kauko Kalervokin kävi oppikoulun, pääsi ylioppilaaksi ja jatkoi opintoja yliopistossa valtiotieteellisessä tiedekunnassa, tosinlaiskanpulskeasti. Ujo maalaispoika oli yliopistomaailmaan astuessa hieman sormi suussa, kun varsinaista opinto-ohjaustakaan ei siihen aikaan oikein ollut.

Xxx

Mutta elämällä on tapana järjestyä. Kauko Kalervo ajautui sattumalta lehtimieheksi, menestyi työelämässä ja eteni nopeasti pomotehtäviin. Hän huomasi, että lehtimiehen homma jos mikä sopii yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneelle kriitttiselle, uteliaalle tarkkailijalle, jolla on kirjoitustaitoa, suhteellisuustajua ja nopeaa oivalluskykyä havaita mikä on uutinen.

Siinä ohessa hän oli perustanut perheen, saanut rakastavan vaimon ja upeat lapset.

Vuodet vierivät ilman suurempia draamoja, vaikka vauhtia ja vastoinkäymisiäkin matkan aikana joskus riitti. Kauko Kalervo uskalsi myös ottaa rohkeita askeleita. Pienenä poikasena hän oli ollut usein jopa hengenvaarassa, kun hän jäi bussin töytäisemiseksi, tai kun hän putosi pää edellä isolta siirtokivilohkareelta, tai kun hän nielaisi nuppineulan, tai kun hän oli vähällä hukkua. Olihan niitä pikku tapaturmia vaikka mitä, mutta ne loppuivat laakista, kun isä otti pojalleen henki- ja tapaturmavakuutuksen.

Kauko Kalervon perusterveys oli kuitenkin ollut hyvä lähes läpi koko elämän. Sen voinee laskea paljoli liikuntaharrastusten ansioksi. Tosin lienevätkö lukuisat maratonmatkat olleet enää hyödyksi vai vahingoksi? Joka tapauksessa pikku flunssatkin olivat tuiki harvinaisia. Viimeisen parikymmentä vuotta kestäneen työsuhteen aikana Kauko Kalervo oli poissa töistä sairauden takia kaiken kaikkiaan vain pari päivää!

Xxx

Seitsenkymppiseksi saakka Kauko Kalervo kulki ikiterveen kirjoissa vailla huolen häivää, mutta sitten kaikki muuttui. Syntymäpäivän kynnyksellä diagdonisoitui tieto eturauhassyövästä.

Ei kun mies leikkauspöydälle ja päälle vielä 33 kerta-annosta sädehoitoa. Samoihin aikoihin huomattiin, että sydämessäkin on tarpeetonta lepatusta, vähän värinää. Alkoi pysyvä pillerikuuri.

Kului pari vuotta, niin läheiset havaitsivat miehen ryhdin kumartuneen ja askelten töksähtelevästi hidastuneen. Lääkärikäynti vahvisti Parkinsonin taudin!

Nyt siis voi määrittää Kauko Kalervon kokonaisterveydentilaksi, että vikaa on alapäässä, yläpäässä ja keskelläkin. Muuten hän on ihan terve.

Mutta niinhän se on, että hukkuvathan ne valtamerilaivatkin. Vanhemmiten kaikki sairastuvat – lääkäreitä ja presidenttejä myöten. Joka väittää kuolevansa terveenä, häntä ei ole riittävästi tutkittu.

Sen pituinen se. Tämä tarina on autofiktio.

xxx

Mitään fiktiota ei sen sijaan sisälly siihen nähtävissä olevaan tulevaisuuden suureen huoleen, kuka meitä vanhuksia ja varsinkin suuria ikäluokkia hoitaa, ennen kuin meidät siirretään loppusijoituspaikkaan.

Mutta elämällä on tapana järjestyä. Jos ei muu niin kuolema auttaa, koronan tai vaikkapa ilmastonmuutoksen muodossa.