Reijo Vuorento: Seniorien työhön osallistumista edistettävä

7.11.2021




Suomessa on tunnetusti pohjoismaiden alin työllisyysaste, suurin pitkäaikaistyöttömyys ja suhteellisesti eniten ihmisiä sosiaaliturvan varassa. 

Tällä hetkellä työttömiä työnhakijoita on yli 300 000, joista, yli vuoden vuotta työttömänä olleita yli 100 000. Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa samalla kun monilla aloilla on työvoimapulaa. 

Erityisesti ikääntyneiden työllisyysasteet ovat Suomessa alhaiset ja maan hallitus on asettanut tavoitteekseen ikääntyneiden työllistymisen edistämisen. Vertailut osoittavat, että maissa, joissa ikääntyneiden työllisyysasteet ovat korkeita, myös nuoret työllistyvät paremmin. Mitä ilmeisimmin työ luo uutta työtä ja kaikkien hyvinvointi paranee. 

Suhtautuminen seniorien ja eläkkeellä olevien tai kohta siirtyvien mahdollisuuksiin selviytyä työmarkkinoilla vaihtelevat. Suomessa on tunnetusti pohjoismaista eniten ikäsyrjintää niin työelämässä kuin muutoin. Nyt niitä koetetaan vihdoin lievittää ottaen mallia muista pohjoismaisista, erityisesti Länsinaapurista.

Ruotsissa ei ole eläkeputkea ja senioriteettisääntö suojaa pisimpään työssä olleita työpaikoilla. Suomessa tilanne päinvastainen - iäkkäämmät saavat ensimmäisin lähteä. Suomessa alle 68-vuotiaista vanhuuseläkkeensaajista 12 prosenttia on palkkatyössä, Ruotsissa lähes 40 prosenttia. Vaikka tilanne Suomessa on hankala, eläkkeeltä työelämään palaaminen on yleistynyt. 

Ruotsissa 55–64-vuotiaiden työllisyysaste oli viime vuonna kymmenen prosenttia korkeampi kuin Suomessa. Suomessa olisikin jopa 82 000 työllistä enemmän, mikäli 55–64-vuotiaiden työllisyysaste olisi Ruotsin tasolla, ero on merkittävä. 

Selvitysten mukaan yhä useampi eläkeläinen haluaisi tehdä töitä ainakin osa-aikaisesti ja syyt työelämässä jatkamiselle tai paluulle eivät ole ensisijaisesti taloudellisia. Osallisuus, mielekkäät tehtävät ja mukana pysyminen menevät edelle. 

Yritykset ja yhteisöt hyödyntävät kokeneita ihmisiä, jotka pysyvät mukana työelämässä, jos ei täyspäiväisesti, niin ainakin osa-aikaisesti. Siihen myös uudenlaiset teknologiasovellutukset luovat uusia mahdollisuuksia. 

Eläkeläisten työpanos on ollut monin paikoin hyvin tärkeä erityisesti hoiva- ja hoitoalalla, jossa on krooninen työvoimapula.  

Mitä sitten meillä on meneillään? Merkittävin on ehkäpä eläkeputken poisto vähitellen vuoteen 2023 mennessä. 

Eläkeputken poisto on osa hallituksen pakettia, jolla hallitus pyrkii lisäämään yli 55-vuotiaiden työllisyyttä 80 000:lla. Tällä hetkellä eläkeputkeen voivat päästä 1965 tai myöhemmin syntyneet 62-vuotiaina. Vuonna 1957 tai sen jälkeen syntyneet pääsevät putkeen jo 61-vuotiaina. Lisäpäivärahaa voi saada 65 ikävuoteen asti.

Valtiovarainministeriön laskelmiin nojaten hallitus laskee, että eläkeputken poisto tuo 10 300 lisätyöllistä. Valtion taloutta ratkaisun lasketaan parantavan 165 miljoonalla eurolla sitten, kun putken poisto on toteutunut. 

Putken poisto ei tietenkään riitä ilman muita muutoksia, joista merkittävimmät ovat asenteissa. Kun toimintakyky keskimäärin paranee, monet eläkkeellä olevat ovat entistä pidempään työkykyisiä ja myös haluisia. 

Noin 30-60 vuotiaana ollaan kaikkein ahkerimmin työelämässä. Sen jälkeen meillä voimakas aleneminen ja työelämästä sivuun jääminen. Kun Suomessakin työikäisten määrä pienenee ja huollettavien määrä kasvaa, on selvää, että työllisyyteen on jatkossa panostettava myös niin, että ikäihmisiä kannustetaan osallistumaan. Mahdollisuuksia siihen on parannettava.

Tietenkin uusi teknologia ja työelämän nopea muutos ovat olleet osatekijöitä, mutta outoa on, että tämä näkyy meillä niin voimakkaasti pohjoismaita kumppaneitamme enemmän. 

Ehkäpä yksi asia on työmarkkinoiden jäykkyydet. Jos ikääntyneen osaaminen ja tuottavuus ei ole ehkä kaikkein korkein, niin voisiko palkkauksesta tehdä joustavampaa ja kehittää myös osa-aikaisuuden mahdollisuuksia? 

Tärkeätä olisikin nyt perusteellisesti selvittää, miksi ikääntyneiden työllistyminen on meillä niin hankalaa, miksi seniorit jäävät usein syrjään aktiivivaiheen jälkeen? 

Juuri on hyväksytty perhevapaauudistus panostaa perheiden mahdollisuuksiin toteuttaa hyvinvointia heille parhaiten sopivilla tavoilla. Voisiko vastaavaa ajatella seniori-ikään ehtineille? Joustavammat työajat, joustavat työehdot- ehkäpä siinä olisi osa ratkaisu. Myös veroratkaisuille ja ns suojaosuudella, joka siis ei nosta verotusta, on tärkeä merkitys. 

Toimintakyvyn noustessa koko työttömyyden käsite ja ikärajat olisikin syytä ottaa uuteen tarkasteluun ja siirtää työikäisen käsite ulottumaan aina 75 vuotiaisiin saakka. 

Keskustelua voisi käynnistää myös siitä, tulisiko eläkkeelle siirtymisen yläraja kokonaan poistaa. Jos työnantaja haluaa pitää työssä ja palkkaa maksaa ja työntekijä työelämässä jatkaa, niin miksi sitä pitäisi lainsäädännöllä estää? 

Tietenkin ollaan erilaisessa tilanteessa, jos ikäihminen joutuu pienituloisuutensa johdosta pakosti hakautumaan töihin pienen eläkkeensä johdosta. Tähän paras lääke on eläkeläisköyhyyden poistaminen nostamalla kaikkia pienimpiä eläkkeitä ja keventämällä niiden verotusta. Kenenkään ei pidä eläkkeellä ollessaan olla pakotettu työelämään vastoin tahtoaan. Selvitykset kuitenkin osoittavat niin meillä kuin muualla, että työelämään hakeutuminen ikäihmisten osalta johtuu pääasiassa muista tekijöistä.