Kari Salmi: Kokoomus ja hallitus

21.11.2021

Kari Salmi
Kari Salmi

Olin reilu viikko sitten seuraamassa lehdistöneuvos Jyrki Vesikansan, 80 v, väitöstilaisuutta. Vesikansa on näkemyksiltään porvari, mutta kokemukseni mukaan varsin maltillinen ja yhteistyöhaluinen. Helsingin Sanomatkin nimitti häntä 80 v- haastattelussa ”sivistysporvariksi” ja se kuvaa häntä hyvin. Väitöskirjan aihe oli Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen välinen kilpailu. Tätä lehtisodaksikin sanottua käydäänkin seikkaperäisesti läpi, mutta esiin nousevat myös mielenkiintoisesti sekä Kokoomuksen suhde pää-äänenkannattajaansa että erityisesti Kokoomuksen sisäiset ja vahvat linjaerimielisyydet. 

Aika oli tietenkin 1970–80-luvuilla toinen kuin tänään. Erilinjaisuutta aiheuttivat yhtäältä ”remonttimiehet”, suhtautuminen Kekkoseen, halu tulla ulkopoliittisesti hallituskelpoiseksi ja Neuvostoliiton hyväksymäksi ja toisaalta puolueen arvokonservatiivit ja heidän näkemyksensä. Ei kuitenkaan voi olla vetämättä analogiaa näihinkin aikoihin, sillä alkukeväästä nähty kamppailu Kokoomuksen pormestariehdokkaasta Helsingissä nosti nykyisessäkin Kokoomuksessa olevat linjat esiin. Erilinjaisuus tietenkin kiellettiin ja vannottiin yhtenäiseen puolueeseen, mutta ilmeistä on, että puolue nimensä mukaisesti edelleenkin on kokoomus erilaisista konservatiivisista näkemyksistä. Tällä hetkellä puolueen oikea siipi on selvästi niskan päällä, mikä näkyy siinä, että maltillisia ja rakentavia puheenvuoroja ei juuri esiinny.

Vesikansan väitöskirjassa tulevat esiin myös Uuden Suomen ”perinnön” jatkajat. Netistä löytyvä Uusi Suomi ei sellainen ole. Sen sijaan Kokoomuksen Nykypäivä- lehti, netissä toimiva Verkkolehti ja printtiversionakin ilmestyvä Iltalehti ovat. Kaikissa niissä kokoomuslainen toimittaminen näkyykin selvästi. Iltalehti on – Ilta- Sanomien tapaan – suorastaan heittäytynyt vakavasti otettavasta journalismista kauas. Se on harmi, sillä kummassakin lehdessä kuitenkin on jokunen vakavasti otettava toimittaja. Näissä kahdessa ns. iltapäivälehdessä ei tunnu olevan mitään eroa. Ilmeisesti kilpailu jutuista johtaa siihen? Kun esimerkiksi katsoo arkipäivänä niiden lööppejä, voisi luulla, että ne pyrkivät olemaan myös jonkinlaisia lääkärilehtiä! Mutta, Iltalehti siis pyrkii jatkamaan Uuden Suomen perimää kokoomuslaisena aviisina, mutta sillä ei ole Uuden Suomen journalistista osaamista. 

Kokoomuksella on selvästi valittu linja: väheksytään, haukutaan, pilkataan, pelkistetään, uhataan, toistetaan, maalataan tuhoisia näkymiä, mennään henkilökohtaisuuksiin jne. Tätä koko puoleen johto totisena tekee ja edustaja Timo Heinonen varmistaa sivusta jatkuvalla twiittaustulella. Ryhmyri Mykkänen ilmoitti, että Kokoomus on mukana Perussuomalaisten välikysymyksessä ”saadakseen hallituksen toteuttamaan tarvittavat hätätilapykälät ripeästi lainsäädäntöön”. Sillähän ei tietenkään ollut merkitystä, että Kokoomus ei halunnut jättää Perussuomalaisia profiloitaman yksin ikään kuin isänmaan turvallisuuden vastuunkantajina. Mykkänen uhkasi myös Kokoomuksen omalla välikysymyksellä, jos pääministeri ei metsäasioissa ”ammu hallituksen rivejä suoriksi”. Orpo taas haluaa tietää, mitä hallitus on koko syksyn tehnyt, kun kaikki asiat ovat tuuliajolla ja hallitus itse ihan pihalla. Kokoomuksen omat vähäiset vaihtoehdot on monesti kuultu: verota alas, työsuhdeturva alas, paikallinen sopiminen. On tämä merkillistä meininkiä, toteaisi Paavo Lipponen!

On totta, että oppositio ja media ovat tuon tuostakin voineet saada vauhtia hallituksessa olevista erimielisyyksistä. Niitähän on ollut. Kuitenkin, kun hallituksessa on viisi puoluetta, on luonnollisesti joskus esiin tulevista asioista myös selvästi erilaisia näkemyksiä.  Soviteltavaa pääministerillä on! Varmasti myös tiheästi julkaistavat galluptulokset ja imagotutkimukset aiheuttavat painetta ulostuloihin, joihin oppositiosta on helppo tarttua ja kärjistää niitä. On syytä muistaa kokeneen Seppo Kääriäisen hiljakkoin toteama, ettei hallituksesta lähdöllä voi kuitenkaan jatkuvasti uhata. Siellä joko ollaan tai ei olla. Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, ettei nykyiselle hallitukselle ole enemmistöhallitusvaihtoehtoa. 

Kokoomusta jurppii sekin, että pääministeri on edelleen sekä Suomessa että kansainvälisesti erittäin suosittu. Lokakuussa toteutettu puoluebarometri osoitti, että myös SDP:n kokonaisimago on edelleen erittäin hyvä. Myös koko hallituksen saama arvio hyvä. Monet ulkopuoliset arviot koronan ja talouden hoidosta ovat olleet myönteisiä. 

IMF (Kansainvälinen valuuttarahasto) kiitti juuri hallitusta korona-ajan talouspolitiikasta, mutta suositteli myös palaamista menokehyksiin, mikä parantaisi keskipitkällä aikavälillä talouspolitiikan uskottavuutta. Työn tuottavuuden parantamista, uusien ja innovatiivisten investointien aikaansaamista ja inhimillisen pääoman (osaavan työvoiman) lisäämistä on jatkettava. 

Korona on opettanut myös sen, että valtion hallintoa on syytä virtaviivaistaa ja toimivaltuuksia ja vastuita selkeyttää. Tämä näkyi mm. siinä mitä Helsinki-Vantaan lentokentällä tapahtui tai vaikkapa Huoltovarmuuskeskuksen ohjauksessa, jolla on turhalle tuntuva johtokunta ja toimenpiteitä odottamassa usea ministeriö! Eduskunnan kirjaston hallitus on päättänyt lakkauttaa itsensä. Ehkä erilaisia valtion hallinnossa olevia lukuisia johtokuntia yms. kannattaisi laajemminkin katsoa kriittisesti juuri johtamisen ja vastuiden kannalta? Valtuuslakia kokonaisuutena on tarve päivittää, mutta ei hätiköiden.

Toivotan tämän blogisivuston lukijoille Suomen Wanhat Toverit ry:n ja Helsingin Vanhojen Tovereiden puolesta hyvää ja tervettä joulun odotusta!