Annakati Mattila: Viisauden lahjoista suurin on ystävyys

30.12.2021

Annakati Mattila
Annakati Mattila

Kirjahyllyä siivotessani putkahti esiin kukkakantinen kirjanen, jonka päälle on painettu koukeroisin kirjaimin sana Muistoja. Kun avasin kirjan, sen sivuilta löytyi toinen toistaan koreampia kiiltokuvia. Pulleiden kerubien ja värikylläisten kukkakimppujen lomaan oli yli puoli vuosisataa sitten raapustettu epävarmoin lapsenkäsin muistovärssyjä, kuten ”Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessä avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen.” Ja alle oli tietysti merkitty kirjoittajan nimi. Muistojen kirjoittaminen oli tyttöjen huvi. Minunkin muistokirjassani on vain yksi pojan nimi. Ne harakanvarpaat kirjoitti pikkuveljeni - myönnän - ankaran painostuksen alaisena.

Allekirjoituksia lukiessa jäin miettimään, mitä tiedän näiden muistokirjaani värssynsä väsänneiden tyttöjen myöhemmistä vaiheista. Elämä erotti useimmat meistä toisistamme ja jäljelle jäi vain muutama hauras yhteys. Parin - kolmen kanssa olen edelleen ”joulukorttiväleissä”, mutta valtaosa runonpätkänsä kirjaseen kirjoittaneista katosi näköpiiristäni jo vuosikymmeniä sitten. 

Äskettäin 85-vuotispäiviään viettänyt ystäväni sanoo, että ikääntymisessä surullisinta on ystävien menettäminen. Kun ystävä toisensa jälkeen nukkuu ikiuneen, luotettujen läheisten piiri supistuu ympäriltä ja äkkiä huomaatkin olevasi yksin. 

Nykypäivän sosiaalista median ja sähköisiä kontakteja käyttävän on vaikea ymmärtää, miltä tuntuu viettää päivänsä täysin yksin ja ilman kontakteja. Tutkimusten mukaan yli 40 prosenttia 80 vuotta täyttäneistä suomalaisista kokee olevansa ainakin hetkittäin yksinäinen ja joka kymmenes tuntee olevansa yksinäinen usein tai aina. Se on surullista, mutta myös vaarallista. On nimittäin todettu, että sosiaalisilla suhteilla on selvä yhteys toimintakykyyn ja sairauksiin. Yksinäisten liikkuminen on vähäisempää ja rajoittuneempaa. Myös korkea verenpaine, masennus ja ajattelukyvyn heikkeneminen ovat yleisempiä heidän keskuudessaan kuin heidän aktiivisilla ikätovereillaan. 

Vaikka sanotaan, että kestävimmät ystävyyssuhteet syntyvät lapsena, iän karttuminen ei estä uusien ystävien löytämistä. Onneksi nykymaailmassa on tarjolla myös iäkkäille monenlaista harrastustoimintaa, jonka piiristä voi löytää samanhenkisiä ystäviä. Kunnat, seurat ja yhdistykset, työväen- ja kansalaisopistot ja monet muut tahot järjestävät mielekästä tekemistä kaikenikäisille. Lisäksi vapaaehtoisjärjestöillä on erityistä ystävätoimintaa, jonka kautta voi löytää juttukumppanin ja kanssakulkijan. 

Jollekin kynnys lähteä vieraiden ihmisten kanssa uusiin harrastuksiin voi tuntua liian korkealta. Harvalle se on oikeasti helppoa, mutta voin vakuuttaa, että oman mukavuusalueen rajojen ylittäminen kannattaa. Ennakkoluulottomuus, avoimuus ja kiinnostus muita ihmisiä kohtaan ovat hyviä lähtökohtia, kun ryhtyy luomaan uusia kontakteja ja etsimään uusia ystäviä. 

Sellaistakin sattuu, että kuin itsestään syntyy ystäväryhmä, jonka kanssa voi jakaa ilojaan ja surujaan. Oma epävirallinen ystävyysseurani Kunnon tytöt on siilautunut vuosien kuluessa parinkymmenen hengen vesijumpparyhmästä. Sen muodostaa muutaman naisen ydinporukka, jonka jäsenten taustat ja yhteiskunnalliset näkemykset poikkeavat paljonkin toisistaan. Siitäkin huolimatta kaikki viihtyvät keskenään ja ryhmä tekee yhdessä paljon muutakin kuin käy kerran viikossa vesijumpassa.

Ystävyyttä kannattaa vaalia, sillä yksikään ystävyyssuhde ei voi olla yksipuolinen eikä ilman vastavuoroisuutta ole tosiystävyyttä. Ystäviin sitoudutaan, heille uskoudutaan ja heistä huolehditaan. Jokainen ystävyyssuhde tarvitsee välittämistä ja ylläpitoa.

Ystävyyden tärkeys on tunnettu jo antiikin ajoista lähtien. Kreikkalainen filosofi Epikuros sanoi noin kaksi ja puolituhatta vuotta sitten, että viisauden lahjoista suurin on ystävyys, sillä se tekee ihmisen onnelliseksi.