Aimo Massinen: VENÄJÄN KARHUN PELOSSA

6.3.2022

Aimo Massinen
Aimo Massinen

Venäjän karhu taas elämöi, kohotti kämmentänsä ja löi. Tällä kertaa Ukrainassa. Uhka tulee aina idästä. Pelon ilmapiiri toistuu, olipa naapurissa vallassa tsaari tai mikä tahansa muu yksinvaltias, kuten Stalin tai Putin. Me suomalaiset jos ketkä tiedämme idän uhkan vuosisatojen kokemuksella.

Kun minä synnyin heinäkuun alussa 1944, Suomi taisteli isänmaan vapauden Tali-Ihantalassa suurin uhrauksin idän hyökkääjää Neuvostoliittoa vastaan. Synnyin siis tykkien jylinään ja tankkien jyrinään.

Kolme päivää ennen syntymääni haudattiin Aimo-enoni kaaduttuaan Karjalan kannaksen taisteluissa. Ei hän kompastellut, vaan vihollinen tappoi hänet. Minä sain Aimolta muistoksi etunimen.

XXX

Oma isäni selvisi onneksi viisivuotisesta sodasta hengissä. Kuten Suomikin, vaikkakin pahasti vaurioituneena. Mutta torjuntavoitto saatiin. Vapaus ja usko tulevaisuuteen säilyi. Oli vain opittava elämään idän karhun katveessa, NL:n naapurina.

Se ei ollut helppoa. Pelko hiipi puseroon vähän väliä itänapurin aiheuttamien kriisien takia. Heti sodan jälkeen meille tyrkytetiin Tshekkoslovakian tietä. Sanoimme kommunistien tarjoukselle kiitos ei. Unkarin kansanousun tankit NL:n tankit tukahduttivat tylysti.

Sitten tuli yöpakkashallitus, noottikriisi ja Kuuban ohjuskriisi, jolloin nuoren miehen mieleen hiipi pelko sodasta, jopa ydinsodasta.

Mieltä järkytti kovasti Tshekkoslovakian miehitys vuonna 1968, jolloin haaveet ”ihmiskasvoisesta sosialismista” murskattiin. Seuraavana yönä ei tullut uni silmään.

Olin silloin jo aloitteleva toimittaja, jolle opetetiin myös sananvapauden rajoja. En saanut kirjoittaa NL:n suurlähetystön edessä syntyneestä mielenosoituksesta Päivän Sanomiin riviäkään. Myöhemmin ymmärsin paremmin miksi.

XXX

Erilaisia kriisejä riitti jokaiselle vuosikymmenelle. Mutta Suomi sopeutui, siis suomettui olemaan ärsyttämättä isoa itänaapuriaan. Vähän väliä vannottiin yya-sopimuksen nimeen. Oltiin olevinaan, jos ei aivan aitoja ystäviä, niin ainakin tekoystäviä. Kekkosen terveisiä Moskovan matkoilta odotettiin jännittyneinä.

Samaa rauhantahtoista liturgiaa hoettiin kaikissa yhteyksissä naurettavuuksiin saakka. Puolueet suorastaan kilvoittelivat Nkp:n suosiosta.

Minäkin olin 1980-luvulla Suomi-Neuvostoliitto-Seuran jäsen, mutta kotiryssäksi en kelpuuttanut ketään, vaikka pari tarjousta tehtiinkin.

Vuonna 1991 noin 70 vuotta kestänyt kommunistivalta kaatui omaan mahdottomuuteensa. Jäljelle jäi 1990-luvun sekasortoinen valtio, josta Boris Jeltsin nosti seuraajakseen vuosituhannen vaihtuessa KGB-upseeri Vladimir Putinin.

Venäjällä syntyi toive järjestyksen palautumisesta ja lännessä demokratian rakentamisesta.

Mitä tapahtui? Yhä hullummaksi menee. Putinista on tullut vallanhimoinen diktaattori, joka pyrkii rakentamaan uutta Neuvostoliittoa keinoista, ihmisoikeuksista ja kansainvälisistä säännöistä välittämättä.

Kävipä Ukrainan sodassa lopulta miten tahansa, hän jää jo nyt historiaan suurmiehenä, mutta pahuuden symbolina, Stalinin, Hitlerin ja Maon rinnalle. Tekoina, joissa ihmishenki ei merkitse mitään.

XXX

Mutta kuten sanottu, Suomi on selvinnyt kaikista kriiseistä hengissä ja rakentanut tuleville sukupolvillekin hyvinvointivaltion, josta voimme olla ylpeitä.

Mihinkään paniikkiin ei ole syytä Ukrainan järkyttävän sodankaan takia. Meille ei ainakaan vielä kohdistu suoraa sodanuhkaa, olimmepa Naton jäsen tahi ei. Mahdollinen Nato-jäsenyys on pohdittava tarkkaan, puolelta ja toiselta. Minä tyydyn viisaan valtiojohdon päätökseen.

Putinin valtakausikin loppuu ennemmin tai myöhemmin. On viisasta varoa vihan lietsontaa Venäjän kansaa kohtaan. Ei Venäjää voi maailmasta poispyyhkäistä. Virhe tehdään siinä, jos pyritään lopullisesti venäläisten täydelliseen eristämiseen kaikista kansainvälisistä yhteisöistä. Venäjä ei ole Pohjois-Korea.

Tieteellisesti on todistettu, että eristetty rotta on kaikkein vaarallisin rotta.

XXX

Minä synnyin tykkien jylinään. Toivottavasti saan joskus kuolla levollisesti rauhanlaulujen hyrinään.