Maija Anttila: Mihin olemme menossa?

4.7.2022


Yhä useammin herään ajattelemaan, mihin maailma on oikein menossa ja mihin tämä monenlaisten ristiriitojen, vastakkainasettelujen, konservatismin ja toisaalta huiman tulevaisuuden kehityksen ja mahdollisuuksien tila oikein päättyy? Kun avaan päivän lehtiä tai kuuntelen uutisia tai ajankohtaislähetyksiä, tulee tosi ahdistava tunne. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, minkä päättymisestä tai seurausvaikutuksista ei kukaan oikein uskalla tehdä arvioita. Sota on täynnä moraalista rappiota, valehtelua, epäoikeudenmukaisuutta ja suurta surua. Miksi tämäkin sota piti sytyttää?

Toisella puolella suurta Merta iso, läntisen demokratian mallimaaksi kutsuttu maa seuraa melkein sivusta, miten demokratiaa poljetaan maahan, konservatiiviset arvot valtaavat alaa samalla kun oikeusvaltion isoja periaatteita revitään alas. Mistä tämäkin kehitys saa käyttövoimansa?

Kun oikein miettii, miten monia maita on pommitettu kivikaudelle ja tuhottu miljoonien ihmisten elämät ja tulevaisuudet pitkälle seuraaviksi vuosisadoiksi – josko niitä on tulossakaan, niin minkä takia?! Ukrainan kylien ja kaupunkien pommituksia katsellessa, mieleen tulevat heti kuvat Afganistanista, Irakista, Syyriasta, Tšetšeniasta, Georgiasta jne. Ihmiset näissä maissa ovat rakentaneet elämäänsä ja tulevaisuuttaan ajatellen omaa ja lastensa parasta, rauhallista, tavallista elämää. Mutta sitten valtapoliittiset, konservatiiviset, uskontofundamentaaliset ym. syyt tuhoavat ihmisten arjen ja tulevaisuuden. Eikö tälle kehitykselle tule koskaan loppua?!

Viime aikojen ajatuksissa on ollut eniten itäinen naapurimme, Venäjä, minkä kehityksestä ja tulevaisuudesta itse kukin tässäkin maassa kuvitteli jotakin tietävänsä ja ymmärtävänsä. Mutta ei pidä paikkaansa. Nyt kun lukee erilaisia analyyseja ja raportteja Venäjän nykytilasta ja millaiseen suureen valheeseen se on perustanut koko maailman kuvansa, ei voi kuin ihmetellä, miksi Venäjän kansa antaa kaiken tämän tapahtua ja miten mekään emme mitään huomanneet? Miten nopeasti näin syvälle menevä diktatuurinen järjestelmä pääsi kehittymään länsimaisen demokratian silmien ja korvien alla. Miksi emme havainneet vaaran merkkejä riittävän ajoissa? Tai miksi Venäjän kansa on antanut tämän kaiken tapahtua ja antaa edelleen tapahtua. Mielestäni tavallista kansaa ei pidä myöskään päästää liian helpolla ja sanoa vain, ettei ”heillä ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa kehityksen kulkuun”. Sama koskee kaikkea muutakin populistista ja yltiönationalistista liikettä. Meidän, tavallisten ihmisten velvollisuutena on myös nostaa esille nämä kehityskulut. Etenkin kun niiden seuraukset koskettavat usein juuri kaikista haavoittuvaisimpia ryhmiä, lapsia, naisia, vanhuksia.

En lakkaa ihmettelemästä näiden kesähelteidenkään alla, miten voi olla mahdollista ja miten se menee läpi, että Venäjän koko ylin johto ja sen informaatiokoneisto kääntää historian ja kehityksen kulun täysin päälaelleen ja rakentaa absurdeja vihollisen kuvia ja uhriutumismieltä venäläisten mieliin. Venäjälläkin on pitkälle koulutettua väkeä, mikä varmasti näkee tämän suuren valheen ja tietää sen traagiset seuraukset, mutta he antavat sen kaiken vain tapahtua?! Miksi? Joskus kun katselen ja kuuntelen ulkoministeri Lavrovin puheita ja muistan, miten hän on ollut vuosia YK diplomaatti ym. tärkeissä kansainvälisissä tehtävissä, miten hän voi silmää räpäyttämättä valehdella niin paljon ja niin dramaattisista asioista. Voiko Venäjä koskaan toipua tästä historiallisen suuren valheen aiheuttamasta moraalisesta rappiosta? Entä leviääkö maailmaan muutkin suuret valheet ja moraalinen rappio ja mikä sen päätepiste on?!