Arkisto

Arkistosivun vasemalla palstalla olevasta valikosta löytyy mm.:

Wanhat Toverit-lehti 2019
Retkeilypäivät Jyväskylässä 23.-24.8.2019
Wanhat Toverit-lehti 2018
SWT ry Vuosikokous 2018
Retkeilypäivät Tampereella 25.-26.8.2017
Wanhat Toverit-lehti 2017
Kuvia ja kirjoituksia SWT:n tapahtumista
Jäsenten muisteloita
Jacob Söderman - kansio
Muistokirjoituksia



 

Kari Salmi

Nyt on äänestettävä ja saatava myös nuoret äänestämään – niin eduskunta - kuin EU-vaaleissa!

 

Eduskuntavaaleihin on enää muutama viikko. Antti Rinne on taas johdossa ja puolueen muu johto vahvaa kokemusta rikkaampina. Kun demarit ovat gallupeissa ja arvioinneissa kärjessä, on haukkuminen, jahtaaminen ja panettelu huipussaan.  Tuntuu, että vain Kokoomuksella tai Keskustalla on oikeat ajatukset ja oikeat ratkaisut. Kaikki se, mitä demareilta esitetään, on väärin, tuhlausta ja taantumukseen – jopa sosialismiin - vievää. Jos demari sanoo jotain, se on ehdottomasti väärin. Jos taas ei heti ilmoita jotakin, niin sanotaan, ettei ole kantaa. Tämä tulee päivittäin esiin mm. pääministerin suusta. Olisi ilmeisesti puhuttava vain säästöistä, leikkauksista, ulkoistamisesta, yksityistämisestä ja markkinavoimien kaikkivoipaisuudesta, jotta oltaisiin Kokoomuksen ja Keskustan mielestä oikealla tiellä. Kärkenähän on väite, että demarit tuhoavat kaiken sen hyvän, minkä nykyhallitus on saanut aikaan.

Esimerkiksi demareiden toistama eriarvoistuminen herättää varsinkin Kokoomuksessa voimakkaat vastalauseet. Helsingin Yliopiston Tiedekulmassa puhuttiin äskettäin terveyseroista. Siellä kysyttiin, kuinka monta syntymäpäiväjuhlaa on edessään 25 – vuotiaalla suomalaisella? 47 vai 61? Molemmat ovat oikein riippuen nuoren sosioekonomisesta asemasta ja sukupuolesta. Jos naisista poimitaan esiin parhaiten toimeentulevat ja miehistä huonoiten pärjäävä viidennes, on ryhmien välinen ero valtava: onnekkaammalla on edessään 14 elinvuotta enemmän. Köyhyys ei tapa suoraan vaan niukkuuteen liittyvät elintavat ja olosuhteet. Eniten köyhien elinvuosia vievät alkoholi ja verenkiertoelinten sairaudet.  Helsingin Sanomissa 3.3 oli tärkeä kirjoitus siitä, että Suomessa elää 120 000 lasta köyhyydessä. Suomessa sijoitetaan enemmän lapsia kodin ulkopuolelle kuin missään muussa Pohjoismaassa jne. Tehokkainta erojen kaventamisen politiikkaa ja samalla terveen yhteiskunnan luomisen politiikkaa on hakeutua kiireesti eri tavoin huono-osaisuuden juurille tukemaan lapsiperheitä, ehkäisemään syrjäytymistä, mahdollistamaan koulutuspolkuja, huolehtimaan esiopetuksesta ja päivähoidosta, huolehtimaan kohtuuhintaisista asunnoista, työllisyydestä jne. Tämä on sitä sosialidemokraattien kestävää ja välittävää yhteiskunnan kehittämistä!

Sosialidemokratialla on kunniallinen historia vastuullisena tekijänä ja ihmisten tarpeiden huolehtijana eikä se vastuuntunto ole mihinkään hävinnyt! Jo Väinö Voionmaa sanoi 1919, että jokaisella kansalaisella on vastuu Suomesta. Hän sanoi myös, että parasta mitä Suomi voi tarjota, on koulutus. Samat periaatteet soveltuvat sosialidemokratiaan edelleen. Sosialidemokratialla on edelleen annettavaa ja tarvetta koko ajan muuttuvissa olosuhteissa. Puolueella on nyt vaalikärkien takana laaja 150-sivuinen ohjelma-asiakirja ”Inhimillinen, tasa-arvoinen ja reilu Suomi”, jota on ollut usean sadan joukko tekemässä.  On erinomaista, että puolueella on vuoteen 2030 saakka ulottuva kirjattu tavoitteisto, ja kuitenkin niin, että se tukee jo eduskunta – ja EU-vaalityötä. Se on osoitus kestävästä ajattelusta!

Yksi asia missä meidän pystyä parantamaan, on saada mukaan runsain mitoin nuoria. Ylen galluptulokset alle 35 – vuotiaiden vähäisestä kiinnostuksesta SDP:tä kohtaan on vakava paikka. Sinänsä tie puolueessa on ollut avoin merkittävillekin luottamuspaikoille jo vuosikausia, mutta suurina massoina se näy. Meillä on paljon hyviä tekijöitä ja erinomaisia esimerkkejä nuorille Sanna Marinista ja Mikkel Näkkäläjärvestä lähtien, mutta nuoria äänestäjiä tarvitsemme. 

Ja lopuksi, EU- vaalit ovat nyt entistä tärkeämmät! Äärioikeistolaiset eri maissa Euroopassa eivät enää vastusta EU:ta sinänsä, vaan haluavat vallata sen. Siksi jokainen ääni demokraattisille voimille myös Suomesta on erittäin tärkeä. Meillä sosialidemokraateilla on erinomaisia ehdokkaita myös EU – vaaleissa! Hyvä ehdokas löytyy sieltä varmasti.  Elokuussa kokoonnumme retkeilypäiville Jyväskylään. Silloin vaalit on käyty ja pureudumme demokratian ja sosialidemokratian tulevaisuuteen ja varmistamiseen. 

Jo edellä jo mainitsemani Väinö Voionmaa piti äänestämättömyyttä epäyhteyskunnallisuutena. Siis, äänestämään ja vaikuttamaan!

Kari Salmi 

Puheenjohtaja                              

SDP:n OHJELMIIN VOI TUTUSTA KLIKKAAMALLA TÄTÄ LINKKIÄ



Kvartetti Reino Sarjanen (vasemmalla), Tarmo Hyvärinen, Ari Kekkinen ja Petra Hyvärinen on keittänyt ja jakanut hernekeittoa tuhansia annoksia.
Teuvalla valmistettu tuplatykki odottaa kutsua vaalikentille.

Soppaa ja sosialidemokratiaa

 

Vapise porvari, sillä soppatykit on ajettu vaaliasemiin! 

Ne ovat vielä sinisten pressujen alla Hakaniemen tukikohdassa Helsingissä. Mutta tulevina viikkoina ne ovat ahkerassa käytössä paitsi pääkaupunkiseudulla myös muualla Suomessa. Nimittäin soppatykit. 

Nelikko Ari Kekkinen, Petra Hyvärinen, Reino Sarjanen ja Tarmo Hyvärinen on kokoontunut Hakaniemen ay-talon kellariin, soppatykkitukikohtaan. Tällä kvartetilla on paitsi keittotaito hyppysissä myös valtavasti muistoja vaaleista ja kokemusta ruokajakelusta.

-Elettiin 1990-luvun loppua ja pohdittiin uusia ideoita vaalityöhön SAK:n järjestösihteerien demariryhmässä. Soppatykkiaatteen isä oli SAK:n järjestösihteeri Pekka Sarkkinen, joka toi idean Ruotsista. Sieltä tulivat myös ensimmäiset tykit. Nämä nykyiset ovat kotimaista työtä Teuvalta, muistelee Ari Kekkinen, joka työskenteli pitkään puolueen ay-sihteerinä.

Muut kvartetista ovat tulleet mukaan touhuun 2000-luvun alkupuolella. Kaikilla on taustaa ammattiyhdistysliikkeestä. Kaikkia yhdistää myös kolme kirjainta SDP. He kutsuvat itseään Senioriosaajiksi.

Tykki irtosi kepun koukusta

Sopankeittäjien ryhmän vetovastuussa ovat Sarkkisen jälkeen olleet Pekka Lahtinen, Keijo Kaleva, Erkki Pekola ja Tarmo Hyvärinen.  

-Parhaaseen aikaan meitä oli noin sata asiaan sitoutunutta talkoolaista. Homma toimi hyvin ja soittamalla sai aina ihmiset liikkeelle. Väki on vanhentunut ja muuttanut synnyinseuduilleen. Soppatykkikonsepti on hyvä ja toimiva. Nyt tarvittaisiin uusia voimia ja vetäjiä, pohtii Tarmo Hyvärinen.

-Vaalikentillä on kierrelty vaikka millaisissa myrskyissä, tuiskuissa ja pakkasissa. Pahimmillaan pakkasta oli -28 astetta vuonna 2006. Välillä piti käydä sisällä lämmittelemässä ja taas jatkettiin jakamista, muistelee Petra Hyvärinen.

-Tämä on ollut antoisaa työtä. Muutaman kerran on käynyt niin, ettei ehdokkaita ollut lainkaan paikalla, vain me jakajat, naurahtaa Reino Sarjanen.

Tarmo Hyvärisen mukaan ehdottomasti paras jakelupaikka on Vantaa Tikkuraitti. –Siellä on asiat aina hoidettu mallikkaasti. 

-Stockan edessäkin olemme olleet jakamassa ja hyvin kelpasi soppa sielläkin, toteaa Ari Kekkinen.

Soppatykit ovat käytössä SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen tapahtumissa. Kerran tykkiä lainattiin kepulle. –Tykki irtosi vetokoukusta jo tuossa hallista nousevassa luiskassa, muistaa Ari Kekkinen.

Antti-pasta paloi kiinni

Hernekeitto on ehdoton ykköstuote. Tilastoista löytyy huimia lukuja. Eduskuntavaaleissa 2007 Helsingissä ja Uudellamaalla hernesoppaa tarjottiin kaikkiaan yli 38 000 kupillista. Herneitä tuon määrän tuottamiseen kului 1 800 kiloa, lihaa 900 kiloa ja suolaa 45 kiloa.

Tarja Halosen kampanjassa 2005 – 2006 Helsingissä ja Uudellamaalla hernekeittoa tarjottiin lähes 29 000 kupillista.

Toki muitakin keittoja tykissä valmistuu tilaajan toiveiden mukaan. Onpa tykistä tarjottu Antti-pastaakin.

-Pasta ostettiin valmiina ravintolasta ja jaettiin tykistä Kolmen sepän patsaalla. Pastaa en kuitenkaan suosittele tykkiruuaksi. Se paloi kiinni ja tykin puhdistamiseen kului viisi tuntia, kertoo Tarmo Hyvärinen.

Soppaa leipäjonossa

Vaalien lisäksi Senioriosaajat ovat keittäneet ja jakaneet soppaa muissakin tilaisuuksissa. Esimerkiksi viime vuonna Tie Tammisaareen -tapahtumassa oli koko kalusto eli kuusi tykkiä muonittamassa osanottajia.

Syvän vaikutuksen talkoolaisiin on tehnyt Herttoniemen seurakunnan kanssa yhteistyössä usean vuoden ajan toteutettu soppajakelu Myllypuron leipäjonossa. –Olimme siellä kerran kuukaudessa. Leipäjonossa näki, millainen Helsinki todellisuudessa on eivätkä leipäjonot ole mihinkään hävinneet, huokaa Petra Hyvärinen.

Tämän hyväntekeväisyystempauksen eväät kustansi ay-liike.

Kokoomuksen häpeä

Pitkään soppatykeillä ahertanut Erkki Pekola ei päässyt mukaan haastatteluun. Hän muistelee talkoita sähköpostissaan.

-Oli kova paikka, kun näki käytännössä, millaisen inhimillisen hädän kimpussa olimme poliittisen toiminnan ohella. Kun nuoria äitejä tulee parin kolmen pienokaisen kanssa ja vähän häpeillen sanovat, että lapset tykkäävät hernesopasta. Tai, kun siisti aikuinen mies sanoo, että annatko toisen annoksen, kun oli niin hyvää.

-Jos Petteri Orpon mielestä ”autot kuuluvat teille”, niin kenelle kuuluu se häpeä köyhien unohtamisesta? Se kuuluu heille, kirjoittaa Erkki Pekola.

Tämä on hyvä muistaa ja nostaa esille vaalikohtaamisissa. Soppatykeillä tavataan!

Teksti ja kuvat

MIKKO KARLSSON