Keski-Viron jäsenmatka 2026
Keski-Viro tuli tutuksi kulttuuripitoisella jäsenmatkalla
Virolaiseen maalaus- ja tekstiilitaiteeseen, pianoihin, perinneruokiin, käsityöoluisiin ja jopa variksenpelättimiin saatiin lähituntumaa Pääkaupugin Wanhojen Tovereiden jäsenmatkalla Viljandiin ja sitä ympäröivään Mulgimaahan 19.-22.toukokuuta. PWT:n väki oli liikkeellä 32 matkalaisen voimin ja osallistui innolla tarjolla olleeseen ohjelmaan.
Matkan ensimmäinen etappi oli Viron ”maitopääkaupunki” Imavere, jossa lounastettiin 2000-luvun alussa rakennetussa Imavere Kõrtsissa. Rakennus ei siis ole kovin iäkäs, mutta sen esikuvana on käytetty vanhoja virolaisia krouveja. Ravintolan seiniä somistavat maidonjalostuksen kertovat historialliset valokuvat.
Viljandiin saavuttua tehtiin pieni kiertoajelu, jonka aikana saatiin tuntumaa 17 000 asukkaan kaupunkiin ja sen tärkeimpiin maamerkkeihin. Ohjelma käynnistyi varsinaisesti toisena matkapäivänä, jolloin suunnattiin naivistista ja outsider-taidetta esittelevään Kondase Keskukseen. Keskus on saanut nimensä taiteilija Paul Kondaselta. Hän maalasi suurimman osan naivistista töistään 1970- ja 1980-luvulla eläköidyttyään opettajan ammatista. Kondasen tunnetuimpia tauluja on Mansikansyöjät, joka on inspiroinut viljandilaisia niin paljon, että kaupungin tunnukseksi on valikoitunut mansikka. Sen vuoksi Viljandin keskustasta löytyykin useita jättikokoisia betonimansikoita.
Kondasen töitä esittelevän perusnäyttelyn lisäksi keskuksessa oli nyt esillä Johann Kölerin maalauksia ja piirroksia. Köler oli ensimmäinen akateemisen taidekoulutuksen saanut virolaista syntyperää oleva ammattitaiteilija. Hän syntyi kaksisataa vuotta sitten Viljandin lähellä köyhään perheeseen, mutta eteni suosituksi muotokuva- ja maisemamaalariksi, joka työskenteli jopa tsaarin hovissa.
Virolaisen pianoteollisuuden historiaan ja tuotteisiin tutustuttiin muutama vuosi sitten Holdren kartanoon perustetussa pianomuseossa. Museon tavoitteena on koota suojiinsa mahdollisimman täydellinen kokoelma virolaisia pianoja. Tällä hetkellä niitä on Holdressa jo toistasataa. Museota ja sen soitinkokoelmaa esitteli musiikkinäytteiden kera säveltäjä ja musiikkipedagogi Alo Põldmäe.
Perinneruuan makuun päästiin Mulgi elamuskeskuksessa, joka tarjosi lounaaksi mulgipuuroa. Se valmistetaan perunoista, ohraryyneistä ja sianlihasta. Mulgi Elamuskeskuksen vierailujohtaja Jaanika Toome kertoi lounaan lomassa Mulgimaan ja sen asukkaiden historiasta, kulttuurista ja luonteenpiirteistä. Päivän viimeinen kohde oli käsityöoluita valmistava Mulgi pruulikoda -niminen maatilapanimo, jossa saatiin maistella myös panimon tuotteita.
Kolmannen matkapäivän aamuohjelmassa oli käynti Kõpun kartanokoulussa. Von Strykin suvulle kuuluneesta kartanosta tuli koulu jo vuonna 1921. Nykyisin sen tiloissa toimii puolensadan oppilaan peruskoulu. 1800-luvun puolivälistä peräisin olevan kartanon erikoisuuksiin kuuluvat aikoinaan ruokasalina toimineen huoneen maalaukset, joiden esikuvina ovat tulivuoren purkauksessa tuhoutuneesta Pompeijista löytyneet taideteokset. PWT:n ryhmälle niitä esitteli koulun rehtori Kadri Linder.
Päivän toinen vierailukohde oli Heimtalin entiseen kyläkouluun sijoitettu museo. Sen osti vuonna 1994 tekstiilitaiteilija Anu Raud. Hänen lahjoitustensa ansiosta museon kokoelmat moninkertaistuivat ja nykyisin ne käsittävät kouluesineistön ja työkalukokoelman sekä lelujen lisäksi etnograafisten ja kansanomaisten tekstiilien kokoelman ja monipuolisen näyttelyn neuvostoaikaan toimineen käsityöyhteenliittymä UKU:n tuotteista. Lähiaikoina museon pihalle pystytetään hernehirmutisten eli variksenpelättien näyttely. Jäsenmatkalaiset saivat esimakua näyttelystä jo nyt, sillä osa noin 60 pelättimestä odotti museon seinustalla näyttelyn alkamista.
PWT:n matkalaisilla oli ilo tavata myös tekstiilitaiteilija Anu Raud tämän kotona Heimtalissa, jonka pihatammen katveessa tekstiilitaiteilija, professori ja akateemikko Raud kertoi elämästään ja esitteli myös töitään.
Jäsenmatkan viimeinen tutustumiskohde oli Olustveren kartano.
Vuodesta 1920 Olustveressa on annettu maatalousalan koulutusta ja nykyisinkin kartanossa opiskellaan maaseutuammatteja, joita voi myös harjoitella kartanon pelloilla, navetoissa ja talleissa sekä työpajoissa, ravintolassa ja hotellissa. Yksi Olustveren erikoisuuksista on mittava puusta tehtyjen hevosvetoisen ajoneuvojen pienoisveistosten kokoelma, jossa on noin viisisataa työtä.
Teksti Annakati Mattila
Kuvat Annakati Mattila ja Hannu Ohvo