2026 kokoukset
SDP:n tavoitteena on suomalaisten luottamuksen palauttaminen
SDP:n 48. puoluekokous järjestetään 23.–25.5.2026 Tampereella. Siksipä SDP:n poliittisen valmistelun päällikkö Miia Järvi saapui PWT:n kokoukseen 2.3. kertomaan puolueen poliittisenohjelman valmisteluista sekä puolueen valmistautumisesta vuoden 2027 eduskuntavaaleihin.
Puoluekokoukselle jätettiin määräaikaan mennessä yhteensä 538 aloitetta. Kaikki puoluekokoukselle tulleet aloitteet on käsitelty SDP:n puoluehallituksessa ja puoluehallitus on antanut niistä lausuntonsa. Niissä korostuu vahvasti SDP:n jäsenistön halu reilumpaan politiikkaan etenkin työelämää, sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä.
SDP on käynnistänyt ohjelmatyön uudistuksen, jonka tavoitteena on suomalaisten luottamuksen palauttaminen sekä tulevaisuudenuskon vahvistaminen. Käynnissä oleva ohjelmatyö toimii pohjana SDP:n uudelle poliittiselle ohjelmalle, joka määrittää askelmerkit kohti uutta luottamusyhteiskuntaa ja oikeudenmukaisempaa, turvallisempaa ja kestävämpää Suomea. SDP:n uusi poliittinen ohjelma on tarkoitus hyväksyä puoluekokouksessa toukokuussa 2026.
SDP:n työryhmillä on keskeinen rooli uudessa ohjelmatyössä. Työryhmissä on mukana reilu 600 puolueen aktiivista jäsentä. Tarkoituksena on kuulla asiantuntijoita myös sosialidemokraattisen liikkeen ulkopuolelta, sanoo Miia Järvi.
SDP tekee uutta poliittista ohjelmaansa kymmenen yhteiskunnallisen ilmiön pohjalta. SDP:n työryhmät perehtyivät ilmiöihin ja pyrkivät yhteistyössä luomaan poliittisia toimenpide-ehdotuksia. Kaikki voivat tutustua 10 yhteiskunnallisen ilmiön loppuraportteihin SDP:n kotisivuilla.
Järven mukaan työryhmillä on vielä aikaa n 2 kk valmistella työnsä loppuun. Uuden ohjelmatyön analyysia ja ratkaisuehdotuksia tullaan hyödyntämään, kun SDP uudistaa poliittisen ohjelmansa. Tämä työ antaa myössuuntaviivoja eduskuntavaalien 2027 valmisteluihin.
Järvi sanoo, että SDP:n tehtävänä on rakentaa tulevaisuus jossa Suomi reilu, turvallinen ja tasa-arvoinen, Sen vahva talous ja työelämä ovat nykyistä reilummat ja jossa ovat vahvat peruspalvelut ja tasa-arvoiset mahdollisuudet, kestävä julkinen talous ja hyvinvointivaltiolla vankka perusta. Ihmisten rapautunut luottamus on rakennettava takaisin.
SDP:n ohjelmatyön linjauksina ovat:
Reilumpi tulevaisuus kasvun Suomessa
Hyvä arki reilussa yhteiskunnassa
Turvallinen elämä vahvassa Suomessa
Jokainen meistä on aktiivinen osa hyvinvoivaa ja toimivaa yhteiskuntaa
Syksyllä alkaa valmistautuminen v 2027 huhtikuun eduskuntavaaleihin. Ilmiöraportit toimivat vaaliohjelman valmistelun pohjana ja ohjelma valmistuu joulukuussa. Vaalityö pyörähtää käyntiin vuoden alussa ja starttiin on tarkoitus tuottaa myös tutkimustuloksia mistä ja miten kampanjassa kannattaa puhua.
Teksti ja kuva Hannu Ohvo
Moderni orjuus on juurtunut Suomeen
Ihmiskauppa ja työvoiman hyväksikäyttö ovat ilmiöitä, jotka on päässeet juurtumaan Suomeen. Ne kohdistuvat pääasiassa ulkomaalaisiin ja etenkin EU:n ulkopuolelta köyhistä oloista tulleisiin maahanmuuttajiin.
Tutkiva toimittaja Paavo Teittinen alkoi perehtyä nykyajan orjuuteen jo 2010-luvun loppupuolella. Hänen kiinnostuksensa heräsi, kun hän kuuli ravintolatyöntekijöistä, jotka työskentelivät alipalkattuina tai jopa palkatta. Vuonna 2018 paljastui nepalilaisissa ravintoloissa pyöritetty ihmikaupparinki, josta Teittinen kirjoitti laajan jutun Helsingin Sanomiin. Viime syksynä häneltä ilmestyi kirja nimeltään Pitkä vuoro. Tieto-Finlandialla palkittu teos kertoo kymmenien esimerkkien valossa modernin orjuuden kiinnittymisestä Suomeen.
Pääkaupungin Wanhojen Tovereiden kuukausitapaamisessa 2.2. vieraillut Teittinen sanoi, että modernia orjuutta esiintyy lähes alalla kuin alalla. Sitä on niin ravintoloissa, siivousfirmoissa, maataloudessa, puutarha-alalla, luonnonmarjojen keruussa, ruokalähettipalveluissa kuin metsätöissäkin. Modernin orjuuden ilmenemismuodot ovat moninaiset; 12-24 -tuntiset työpäivät, alipalkkaus, työskentely ilman palkkaa, pahoinpitelyt, vapaudenrajoitukset ja niin edelleen. Keskeistä näissä tapauksissa on, että työehdot ovat laittomat ja työnantajan sanelemat. Orjuutettu ei voi vaikuttaa niihin itse. Viimeisimmät tapaukset osoittava myös, ettei tapauksissa aina ole kyse pelkästään työehdoista, vaan myös työturvallisuudesta. Uzbekistanista on tuotu ihmisiä, joille on opastettu puoli tuntia moottorisahan käyttöä ja marssitettu sen jälkeen metsään puita kaatamaan.
EU:n ulkopuolelta köyhästä etelästä, kuten esimerkiksi Bangladeshin tai Nepalin kaltaisissa maissa toimivat välittäjät houkuttelevat työntekijöitä Suomeen lupaamalla hyvät ansaintamahdollisuudet ja turvalliset työolosuhteet. Tavallista on pakottaa tulija maksamaan työpaikastaan kynnysrahaa työnantajalle tai välittäjälle. Monesti osa siitä jää velaksi, jota lyhennetään työnteolla. Velan vuoksi työntekijän on pakko alistua epäinhimillisiin työolosuhteisiin. Niihin on pakko tyytyä, sillä irtisanoutuminen merkitsisi oleskeluluvan peruuttamista ja maasta poistamista. Ei myöskään ole harvinaista, että orjuutetun kotimaahan jääneitä läheisiä uhkaillaan väkivallalla.
– Ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöstä hyötyy koko suomalainen yhteiskunta. Yksi syy ilmiöön onkin se, ettemme kiinnitä siihen huomiota, koska se tekee meidän elämästämme mukavampaa ja edullisempaa. Saamme ruokamme ja palvelumme edullisemmin. Hyödymme välillisesti myös siitä, kun kunnalliset siivous- ja rakennusurakat annetaan yritykselle, joka pystyy tekemään halvimman tarjouksen juuri siksi, että se riistää työntekijöitään, Teittinen sanoi.
Teittisen mukaan Suomessa ei ole osattu tunnistaa ihmiskauppaa. Ei ole ymmärretty, kuinka laajaa ja yleistä se on.
– Ei ole kyse yksittäisestä toimialasta tai muutamista mädistä omenoista, vaan ilmiö on hyvin systemaattinen ja rakenteellinen, Teittinen huomautti.
Hän sanoo, ettei ihmiskauppaa ole helppo tutkia ja ettei poliisilta varmastikaan löydy siihen riittävästi resursseja. Kysymys on kuitenkin myös ennakkoluuloista ja asenteista. Teittisen kokemuksen mukaan uhrien kertomuksiin ei aina uskota siitä syystä, että he ovat ulkomaalaisia, ja tapaukset jätetään siksi tutkimatta.
Hän sanoi, että myönteistä kehitystä on kuitenkin nähtävissä, kun tietoisuus on lisääntynyt. Silti riisto jatkuu ja ilmiö leviää. ”Moderni orjuus on uhka oikeusvaltiolle, sillä se rapauttaa käsityksiämme suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa on totuttu kunnioittamaan lakia ja ihmisoikeuksia.”
Teksti ja kuva Annakati Mattila
Aidot oikeusvaltiot harvinaisia nykymaailmassa
Oikeusvaltioiden määrä on tällä vuosituhannella vähentynyt oleellisesti. Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Jukka Kekkosen mukaan maailmassa on enää parikymmentä aitoa oikeusvaltiota.
Kekkonen tarkasteli Pääkaupungin Wanhojen Tovereiden vuoden ensimmäisessä kuukausitapaamisessa 12.1. oikeusvaltion historiaa, kehitystä ja nykytilaa maailmalla. Hän kertoi, että moderni oikeusvaltio syntyi noin 200 vuotta sitten. Oikeusvaltioperiaate pohjautuu vallan kolmijako-oppiin. Siinä valta jaetaan lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaan. Jaolla estetään vallan keskittymistä sekä suojataan perus- ja ihmisoikeuksia. Kekkonen totesi myös, ettei ilman demokratiaa ole oikeusvaltiota, vaan nämä kaksi tekijää kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa.
Liberaalista oikeusvaltiosta kehittyi ensin demokraattinen oikeusvaltio, josta sitten muotoutui toisen maailmansodan jälkeen meidän tuntemamme demokraattinen oikeus- ja hyvinvointivaltio. Kekkosen mukaan kylmä sota itse asiassa synnytti hyvinvointivaltion, jossa merkittävän tekijän muodostaa yksityisen ja julkisen toiminnan vallanjako.
– 1970-80-luvun taitteessa tapahtui yhteiskuntapolitiikan suuri käänne. Uusliberalistiset ideologiat valtasivat alaa, ja julkisen ja yksityisen välinen vallanjako muuttui niin, että julkisen puolen valta väheni.
Julkisen vallan vähenemisen seurauksena esimerkiksi varallisuuserot ovat kaikissa länsimaissa kasvaneet. Tähän liittyvä uusi ilmiö on aleneva säätykierto eli se, että lapset putoavat vanhempiaan heikompaan yhteiskunnalliseen asemaan.
Yleinen epävarmuus on lisääntynyt ja oikeistopopulismi yleistynyt 2010-luvulta alkaen ja tilanne alkaa muistuttaa 1930-lukua. Kekkonen sanoi, että ulkomaalaisten syyttely kaikesta mahdollisesta pahasta onkin verrattavissa Saksan ja Neuvostoliiton tapahtumiin yhdeksän vuosikymmentä sitten.
– Retoriikassa luovutaan totuuden tavoittelusta eikä piitata säännöistä, vaan niitä murennetaan ja luodaan pelon ilmapiiriä. Tällainen toiminta lamaannuttaa kansalaisyhteiskuntaa, joka on jo vaikeuksissa, Kekkonen totesi ja muistutti, että laittomuuden lisääntyminen on vakava asia.
Hänen mielestään niin media kuin tutkijatkin aliarvioivat muutoksen vakavuutta, sillä on liian toiveikasta uskoa, että nyt syntyvät vauriot pysyttäisiin korjaamaan nopeasti.
– Siihen tarvitaan kokonainen sukupolvi, pahimmassa tapauksessa kaksikin, Kekkonen sanoi.
Teksti Annakati Mattila
Kuva Hannu Ohvo